Punktio

Punktiosta on nyt nelisen tuntia ja olo on varsin hyvä! Olin yllättynyt toimenpiteen kivuttomuudesta ja siitä, kuinka hyvä vointini on. Maha on toki turvoksissa ja munasarjojen tienoilla on tunne "että jotain on tehty", kivusta ei voi kuitenkaan puhua.

Punktio sujui vauhdilla; vaatteiden vaihto sairaalavaatteisiin, pikainen wc-käynti, siirtyminen toimenpidehuoneeseen, piuhojen kiinnitys (pulssin seuranta ja lisähappiviikset), tippa suoneen ja sen jälkeen kehon valtasi ihanan euforinen olotila. "Kivat päiväkännit" - kuten totesin miehelleni toimenpiteen jälkeen heräämössä :) Munarakkulat imettiin ensin oikealta, enkä tuntenut juuri mitään. Vasemman puolen kohdalla kipulääkkeen vaikutus alkoi jo hälvetä, mutta sielläkin ainoastaan parin rakkulan kohdalla tuntui kuukautiskipuun verrattavaa kivistystä.

Toimenpiteen jälkeen siirryin heräämöön pötköttömään ja mies tuli pitämään seuraa. Ehkä noin puolen tunnin kuluttua otin yhden Buranan, söin ja join hieman, ja sitten olimmekin valmiita. Lääkärin luona käytiin vielä kuulemassa tulos. Toimenpiteen aikana olin "kännipäissäni" kuulevani lukemia 12 ja 17... ehkä rakkuloiden määriä? Mutta niistä ei niin väliä, sillä lopputuloksemme oli - tadaa - huikeat 17 munasolua! Huikeat sen vuoksi, että ennakko-odotukset eivät olleet korkealla. Pienet muniksen alut ovatkin ottaneet loppukirin viimeisen Puregonin ja Pregnylin aikana. En tiedä liittyykö tähän viimevaiheen kypsymiseen myös se, että koin pe-la välisenä yönä todella epämukavia tuntemuksia munasarjojen seudulla. Olin vielä lauantainakin aika kipeä.

Nyt pitää ottaa rauhallisesti pari päivää - ja niin, ne ällöt Luget on aloitettava tänään illalla... Jos kaikki sujuu tästäkin eteenpäin hyvin, menen torstaina klinikalle hakemaan pientä kyytiläistä! Lääkäri lupasi soitella, jos tulee mutkia matkaan. Toivottavasti puhelin ei soi. Olo on todella hämmentynyt. Näinkö helposti se loppujen lopuksi kävi? Olemmeko tosiaan jo näin pitkällä? Tiedän, että jännittävimmät ajat ovat vielä edessäpäin, mutta toisaalta IVF-hoitoon pääseminen on kolmen vuoden odotuksen jälkeen jo puoli voittoa. En osaa vielä edes jännittää raskaustestin tulosta. Nyt odotan vain torstaita ja hyviä alkio-uutisia saapuvaksi.

... ja vielä loppuun, kiitos kommentoijat! On ihana tietää, että joku elää tässä tunnemyrkyssä mukana.