Olin jo menossa ostamaan raskaustestiä. Apteekin edessä kurvasin kuitenkin suoraan ruokakaupan parkkiin ja jätin testin hakematta. Aion sittenkin luottaa siihen ensimmäiseen, vahvana piirtyneeseen plussaan. Ei se toinen plussa todista raskautta sen enempää kuin ensimmäinenkään. Pidän itseni nyt kurissa ja yritän olla levollinen oireettomuuteni kanssa. Ei tissikipua, ei edes rintoja puristaessa. Ei huonoa oloa, ei mitään. Oireettomuus tekee epävarmaksi. Alan jo epäillä olenko oikeasti tehnyt raskaustestin vai oliko se vain kaunista unta. Hölmöä. Kun ei tunnu miltään, olen epävarma ja jos tuntuisi, olisin paniikissa ja pelkäisin kohdunulkoista.
Tasan viikko ultraan. Yksi viikko! Sitten tämä ahdistus päättyy tavalla tai toisella - surulla ja pettymyksellä tai uusilla ja erilaisilla raskauspeloilla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Voimia & pitkiä hermoja ultran odotteluun! Riipivää se on varmasti, mutta kyllä se sieltä ajan takaa hiljaa sun luokse mataa.
VastaaPoistaTsemppiä myös täältä! Koita jaksaa odottaa ultraan saakka, oliko aikaisemmin paljon raskausoireita? Toisaalta se ei kerro mitään! Jokainen raskaus on erilainen :) Hurjasti peukkuja.
VastaaPoistaLämpöä ja voimia Sinulle
VastaaPoistaOnnea Muumi näin jälkijunassa plussasta!! Toivon hartaasti, että tämä kerta toden sanoo :)
VastaaPoista