Se oli vain liekki mustimmassa yössä
kosketus hengityksen kaltainen
Niin kuin uni jonka on joskus tultava loppuun
valkoinen hiutale joka sulaa pois
Kuinka virtaavaa voisi aikaa jarruttaa
nyt kun tunti viimeinen kelloon kääntyy
meidän liekkimme jolle hengen annoimme
jota kauan vaalittiin nyt kuolee hiljaa
- Irina -
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Uskon mahdottomaan.
VastaaPoistaJoka päivä ja tänään.
Aamu aamulta
ylivoimaisen edessä.
Jokainen ilta ihme,
taas yksi päivä selvitty
sillattoman meren
aukottoman muurin yli.
Pakko uskoa
mahdoton mahdolliseksi
näkymätön todeksi.
Jaksaakseen.
-Maaria Leinonen-
Jaksa Muumi, jaksa. Voimia suruusi ja myötätuntoa. Olet ajatuksissa *halaa*