Miksi niin monet juhlapyhät kulminoituvat lapsiin? Pääsiäisenä kuuluu piilottaa suklaamunia lasten etsittäväksi. Vappuna ostetaan perheen pienimmille ilmapallot. Isänpäivä ja Äitienpäivä... ei tartte edes selittää. Jouluna täydellinen tunnelma kulminoituu siihen, kun seurataan lasten jännitystä ja iloa lahjapakettien keskellä. Ja uudenvuodonaatto ei ole mitään ilman raketteja ja tinan valamista - yhdessä lasten kanssa.
Olen aina rakastanut juhlapyhiä; kiireettömyyttä ja sitä, että on aikaa istahtaa ystävien ja perheen kanssa saman pöydän ääreen. Lapsettomuuden myötä juhlapyhät ovat alkaneet pikemminkin ahdistamaan. Tuntuu, että juhlapyhät korostavat ja alleviivaavat sitä, että meillä ei ole lasta. Suurin osa ystäväpariskunnistamme alkaa olla siinä pisteessä, että heidän juhlapyhien vietto määräytyy lasten ehdoilla. Kohta meillä ei ole enää ketään, joita voisimme kutsua istumaan "aikuisten iltaa". Ei vain ole. Ystävämme eivät toki ole kadonneet minnekään, voimme aina kutsua koko perheen kylään. Mutta se onkin sitten eri asia, jaksammeko itse seurata tiiviisti vierestä lapsellisten elämää - ilman että se viiltäisi jossain pinnan alla.
Kinkkinen tilanne. En halua erakoitua ja pitää etäisyyttä ystäviimme. Mutta en halua myöskään satuttaa itseäni yhtään enempää kuin on pakko.
Ja juuri nyt, kun tunteet ovat taas pinnalla, tuntuu, että sattuu ihan liikaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
On niin julmaa, että suru koskettaa samaa ihmistä kerta toisensa jälkeen.
VastaaPoistaMitäs siinä ihminen voi? Surra, luovuttaa, sisuuntua, vihata, toivoa parempaa huomista?
Sinulle toivon tulevaisuuteen paljon onnellisia päiviä, ja etenkin sen pienen ihmeen, oman lapsen, jolloin tiedät ettei toivo ollut koskaan turhaa.
Sanna
"Joskus, jonakin iltana
VastaaPoistakun sydän on hetken
avuton ja sokea,
repii ja potkii suruissaan,
me soudamme
vuolaaseen vastavirtaan
ilman airoja,
pelkän halun ja tahdon voimalla
Joskus, jonakin iltana
meidän uskomme
ihmeeseen mitataan"
- Tommy Tabermann
Voimia teille!
Minulla on kahdenlaisia ystäviä. Osa on sellaisia, jotka ovat muuttuneet lasten myötä perheeksi, joka elää vain ja ainoastaan lasten ehdoilla. Lapset ovat mukana aina ja joka paikassa. Puheenaiheet ovat vain lapsiin liittyviä. Eräs hyvä ystäväni, joka muuttui täysin lapsen synnyttyä, halveksii nykyään sitä kaikkea, mitä teimme joskus. Ne eivät ole hänelle enää rakkaita muistoja (matkustelut, illan istujaiset, huolettomat kesäpäivät), vaan taakka, jota hän ei enää halua muistella. Näin hän on itse todennut ja koen sen äärimmäisen loukkaavana.
VastaaPoistaSitten on niitä ystäviä, jotka pysyvät ihan samanlaisina kuin ennen lapsen syntymää. Lapsi kulkee mukana, mutta joskus lasta ei oteta mukaan. Lapsesta puhutaan, mutta kaikki puheenaiheet eivät liity lapseen. Nämä ystävät ymmärtävät myös lapsettoman elämää, eivätkä dissaa sitä.
Olen onnellinen, että minulla on monenlaisia ystäviä, koska eniten opin heiltä. Miten minä voin, jos minulla on joskus lapsia, toimia ja miten en tule toimimaan.
Halaus!