Munia kasvamassa

Helpottavaa!

Ultrakuvissa näkyi muniksia molemmilla puolilla. Vasen puoli on jälleen aktiivisempi; useita 9-9,5 mm kokoisia, ja pienemmät päälle. Oikealla oli hieman vähemmän munia, mutta johtofolli oli kuitenkin jo reilut 10 mm. Viimeksi tässä vaihessa johtofolli taisi olla 12 mm. Puregon-annos pidetään ennallaan ja perjantaina katsastetaan tilanne - ja määritetään keräyspäivä, jos tilanne sen sallii.

Olin älyttömän hyvällä tuulella aamun ultrakäynnin jälkeen, kunnes luin Sydänjään ja Annan kuulumisia... Mielen valtasi suru ja ahdistus, myötäeläminen. Tuntuu typerältä innostua munasolujen kasvamisesta, kun toisilla lapsettomuus on näyttänyt pimeimmät puolensa: viiltävän pelon ja toivottomuuden tunteen. Toivon sydämestäni, että seuraavan kerran näitä blogeja lukiessa vastassa on hyviä uutisia!

Toinen asia joka masensi mielen ja yllätti minut puskien takaa, oli haikeus. Haikeus joulukuussa menettämämme lapsenalun perään. Jos asiat olisivat menneet toisin, olisin nyt jossain rv 16-17 tienoilla. Jos ja jos. Menetetty mikä menetetty. Ikävä vaan kaihertaa vieläkin.

Hämmästelen päivittäin hyvää olotilaani. Hormoonipistokset eivät tunnu juuri missään tai miltään. Munasarjojen kohdalla on välillä "kivistystuntemuksia", siinä kaikki. Olen onnellinen, että hoidot sujuvat kohdallani näin helposti. Olen pääsääntöisesti hyväntuulinen ja innostuneen toiveikas. Ainoa fyysinen oire on pistosten aiheuttamat mustelmat mahassa. Se on aika pieni hinta mahdollisuudesta tulla raskaaksi.