Välikierto takana ja uusi edessä. Huomenna soitto klinikalle, päivien ynnäilyä, suunnittelukäynnistä sopiminen ja sitten vaan peukut pystyyn, että saadaan PAS tehtyä ennen klinikan kesätaukoa.
Epäonnistuneen IVF:n jälkeen olen todella pystynyt irtautumaan lapsenteko- ja lapsettomuusajatuksista, ja jotenkin nyt tuntuu, ettei maailmani ehkä kaatuisikaan vaikkemme koskaan saisi omaa lasta. Elämässäni on hirveän paljon muita hyviä ja onnellisia asioita. Tämä ei tarkoita, että toivoisin nyt yhtään vähemmän omaan lasta. Olen vain kypsynyt olemaan katkera elämälle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Mun lapsuudenystävä totesi Suomessa käydessäni, että hei, ei kaikkien tarvii olla äitejä - elämä on ilmankin elämisen arvoista. No, hän on itse pienen tytön yksinhuoltajaäiti mutta kuitenkin, jäin miettimään sanoja. Mies sanoi tänään, että kuule, eikö meillä ole ihana elämä näinkin? On, onhan meillä. Ehkä sitä yrittää varautua tulevaan mutta juuri nyt, ihan tällä hetkellä olen sitä mieltä, että selviän siitäkin, jos minulle ei koskaan lasta suoda. Mutta tämä lapsettomuus kypsyttää - tai lähinnä sen selvittäminen, onko sitä lapseton vai ei.
VastaaPoista