PAS siirtyy elokuulle. Mä en jaksa tätä paskaa. Itkettää, harmittaa, vituttaa ja suututtaa.
Taas tuli todistettua, että lapsettomuudessa kaikista vittumaisinta on hoitojen aikatauluttaminen ja jatkuva odottaminen. Pääsisin varmaan niin paljon helpommalla, jos lopettaisimme pahaa mieltä aiheuttavat hoidot ja aikataulujen sumplimiset heti alkuunsa. Hyväksyisimme vaan sen, että luomuihmettä ei ehkä koskaan tule. Tällä hetkellä tuntuu, että voisin helposti valita osakseni lapsettomuuden aiheuttaman pysyvän, tyhjän kolon sydämessä ja hiljaisen surun. Hoitoprosessi on pahempi. Se syö sinua hitaasti, aiheuttaa jatkuvia raivareita ja itkukohtauksia, laittaa sinut jatkuvaan odotustilaan ja tekee elämästä mahdollisimman vaikeaa.
No, meitä nyt kuitenkin odottaa omat alkiomme siellä klinikan pakkasessa. Tuntuu vaan niin helvetin väärältä, että joudumme odottamaan PASia taas kaksi kuukautta lisää ihan vaan siitä syystä, että tärkeät kiertopäiväni sattuvat asettumaan viikonlopuille tai klinikan loma-ajankohtiin. Meidän elämän tärkein asia on kiinni jostain helvetin virastoajoista... Ironista.
PAS siirtyi siis syksyyn, sillä kiertoni puoliväli osuu juuri juhannusviikon alkuun, jolloin siirto menisi hyvin todennäköisesti juhannusviikonlopulle. Toinen ongelma aikatauluissa oli omalääkärini aikataulut. Sopivana ultrapäivänä lääkäri ei ole lainkaan paikalla... Yritin vääntää meille ultrausta Felicitakseen, mutta eivät suostuneet. Juhannuspyhät tulevat tielle ja yhtälö näyttää ennakkoon melko mahdottomalta. Tämä kierto meni siis siinä. Seuraava kierto osuu puolestaan niin, että klinikka ei ehdi vielä palaamaan kesälomalta, kun otolliset päivät olisivat. Kaksi kuukautta menetetty. Seuraava mahdollisuus on siis elokuun puolivälissä. Miten ihmeessä jaksamme odottaa sinne asti? Miten tästä saa taas itsensä koottua? Olen aivan loppu. Juuri kun luulin, että elämä on taas mukavaa, tulee tämä paska ja murskaa minut täysin alleen.
Ainoa kysymys mielessä on: koska tämä loppuu? Ja vastauksen tiedän. Sitten kun niin itse päätämme.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Meillä kävi vuosi sitten juuri samalla tavalla ja lopulta vietettiin tosi kiva kesä eikä ajateltu hoitorumbaa ollenkaan, kun tiedettiin ettei mitään tapahdu ennen elokuuta. Nauti siis kesästä ja aivan muista asioista, samalla keräät arvokasta energiaa, jota taas syksyllä tarvitset! Koskaan ei tiedä, mikä hoito tuo lopulta sen kauan kaivatun plussan. Meillä vasta neljäs siirto loppuvuodesta -09 tärppäs. Aurinkoista kesää! :)
VastaaPoistaVoi paska. Voimia!
VastaaPoistaVoi kurja... Ymmärrän täysin, että olet ihan murskana. Tuntuu ihan järjenvastaiselta, että koko maa vetäytyy lomalle samaan aikaan ja lapsettomat joutuvat 2kk pakkotauolle... Jotkut sopeutuvat hoitojen dominoimaan elämään ja odotteluun paremmin, mutta toisille se ottaa koville. Kuulun itse kyllä kanssa tähän jälkimmäiseen ryhmään. Olen huomannut, että jonkinlaisen aikarajan asettaminen auttaa: esim. tämä kesä nyt vielä menee tähän touhuun, mutta ensi kesänä tilanne on jo selvinnyt suuntaan tai toiseen! Suunnitelmaa voi aina sitten muuttaa, mutta ainakin itselleni edes jonkinlainen suunnitelma on parempi kuin ajelehtia pelkkien hoitojen ja klinikka-aikataulujen armoilla... Paljon jaksuja ja halauksia!
VastaaPoistaVoi itku. Oon pahoillani. Voin vaan kuvitella kuinka turhauttavalta tuollainen tuntuu, kun on jo valmistautunut ja odottanut kovasti hoitoa.
VastaaPoistaOlipa kurjat uutiset teillä. Uskoisin että on tosi ankara v***tus menossa - mutta muista kuitenkin hengittää, jooko.
VastaaPoistaHelpottasko yhtään kun sanon että me vasta ODOTETAAN hoitoihin pääsyä julkiselle. Elokuun lopulle on aika. Ja suuri kysymys on että ottavatko edes hoitoon kun mä oon jo niin vanha (täytän alkuvuodesta 39 joka on joillekin hoitopaikoille se kriittinen ikä). Eli voi olla että tämä julkiselle odottaminen päättyy huonoihin uutisiin, että meitä ei ees aloteta hoitamaan. Tutkittu ja hutkittu on jo toista vuotta.
Tää on erittäin veemäinen asia. Pitäs keksiä jotain iloakin elämään, mutta mutta...
Voimia!