On uskomatonta, mikä voima kommenteillanne on. Olo on jo hivenen parempi luettuani kommentit ja tietäessäni, että te ymmärrätte. Kiitos!
Pikku-optimisti Muumikin löysi tiensä taas tänne: mä saan juoda ihan niin monta saunakaljaa juhannuksena kuin haluan! Eipä tarvitse uusia vapun harhautusohjelmaa. Ja grilliruoka maistuu loman aikana niiiiin paljon paremmalta, kun sen kanssa saa punaviiniä. Ja elokuun alussa pääsen tyttöjen kanssa katsomaan Maija Vilkkumaata kera skumppapullon. Ja eipä tartte vielä miettiä, voinko ilmoittaa koiria syksyn kisoihin ja kokeisiin. Olipa kertakaikkiaan hyvä, etten pamahda ainakaan ennen syksyä raskaaksi... Okei, nyt meni överiksi. Mutta silti, pahin harmitus meni jo ohitse ja yritän nyt parhaani mukaan nähdä seuraavat kuukaudet positiivisessa valossa.
Mieheni otti muuten PAS:in lykkääntymisen ihanan rauhallisesti. Mitä muutakaan odotin? Totesi vaan, että eihän sille mitään mahda ja että nautiskellaan nyt sitten lomasta ja kesästä ilman rajoituksia. Miten kukaan voi olla noin rauhallinen ja järkevä realisti? Oma kohkaaminen tuntuu aina niin naurettavalta tuon rinnalla. Varsinkin kun itsekin hyvin tietää, että asiat ei voivottelemalla paremmaksi muutu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Miehet pakkaa olemaan vähän tuommoisia. Ja son hyvä.
VastaaPoistaMie vetäsin kahta kauheampaa stressiä jos mies olis samanlainen ko mieki. Onneksi hän rauhottaa tilannetta ja on olkapäänä. Ja kun olen saanu itteni koottua pystyn paremmin olemaan hänen tukenaan.
Mie kans ootan sitä, että saan kesänaikana nauttia viiniä ihan rauhassa ja ottaa siiderin jos siltä tuntuu. Ja saan rauhallisin mielin olla mukana erinäisissä projekteissa.
Kyllä tästä selvitään!
KesäAjatuksia ja Aurinkoa!
Itselle hoitoja aloitellessa tuli vahvasti tunne siitä, että tämä pitää aikatauluttaa itselle pidemmän mukaan ja isommassa mittakaavassa, koska hoidot eivät kuitenkaan mene niinkuin itse toivoisi. Itseä helpotti ajatus, että tietty aika toimitaan siten kuin oma kroppa ja hoidot antaa myöten ja sitten lopetetaan (tai pidetään vähintään tuumaustauko). Kun iso kuva muodostui omaan päähän, alkoi olla helpompi hengittää ja tajusi myös sen, että tässä konkurssissa jollain kuukaudella ei ole merkitystä, kun kyse kuitenkin on jo vuosista (taustalla). Miehen rauhallisuus on ollut itselle ainakin se tärkein ja turvallisin asia, mikä myös pistää mittasuhteita tunnehöyryissä kohdilleen.
VastaaPoistaHei,
VastaaPoistaen ole aikaisemmin kommentoinut vaikka jonkin aikaa olen blogiasi seurannutkin. Edellisessä kirjoituksesi vastaa täsmälleen tämän hetken ajatuksiani ja siksi päätin nyt kommentoida. Olen tosi pahoillani, ettette pääse PASiin nyt ja jotenkin myös kohtuuttomalta tuntuu 2 kk:n kesätauko! Hyvä, että sun fiilikset kuitenkin tuntuvat tänään jo paremmilta.
Odottelen itsekin mielen parantumista, koska tällä hetkellä tuntuu aika lohduttomalla. Meilläkin olisi ollut 1 IVF:n 1. PAS nyt kesäkuussa, ja tämän aamun ultran perusteella menisi ensi maanantaille, joka on kesätauon ensimmäinen päivä... Jos tämä ja seuraava kierto ovat normaalin mittaisia, ei päästä elokuussakaan vielä yrittämään. Ahdistaa aika paljon tällä hetkellä, mutta ehkä muutaman päivän päästä tätä pystyy taas ajattelemaan "järkevämmin", samaan itsensä kasaan ja nauttimaan ajatuksesta tulevasta lomasta yms.
Ja onneksi miehet ovat tuollaisia kuin ovat ja tasapainottavat näitä meidän tunteita ja mielialan vaihteluita tässäkin asiassa.
Hyvää kesää! Kyllä tää taas tästä!
/Eva
Mun mies on ihan samanlainen. Tavallaan on ihan hyvä juttu, että toinen tasapainottaa tilannetta, mutta toisaalta toisinaan tuntuu siltä, että suree ihan yksin tätä asiaa ja nämä vastoinkäymiset tapahtuvat vain minulle, ei meille. Ehkä ne miehet on vaan kärsivällisempiä.
VastaaPoista