Seison terassilla kirpeässä pakkasillassa, kylpytakkiin kääriytyneenä. Tujotan tummaa taivasta ja siellä tuikkivia tähtiä. Missäköhän tuolla rakkaani ovat? Pienet enkelini, lapseni. Tämän lähemmäksi heitä en koskaan tule pääsemään. Ajatus saa hengen salpaantumaan. Hengitys höyryää ja kyyneleet tuntuvat kylmiltä pisaroilta poskilla.
Suru kulkee mukana joka päivä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei ole taas mitään järkevää sanottavaa, mutta täällä ollaan mukana tausta"joukoissa". *Halaus*
VastaaPoista*Halaaa* <3
VastaaPoista*halaus* Voin melkein tuntea tuskasi... :(
VastaaPoista