Erään radiokanavan aamujuontajat pohtivat tänä aamuna sattuman, kohtalon ja taikauskon merkitystä. Toisen mielestä taikausko ja usko ihmeisiin ovat elämän suola. Tämän juontajan mielestä kohtalo - ja jokin suurempi voima - johdattelee elämäämme. Toinen oli perusrealisti, joka sanoi elämän olevan pelkkää sattumien summaa. Onnistumisella ja epäonnistumisella on aina ihan yhtä suuri todennäköisyys huolimatta siitä, mitä siihen mennessä on tapahtunut. Ihmisluonto haluaa ajatella, että kun tarpeeksi pitkään kokenut epäonnea, onni kyllä lopulta kääntyy. Todennäköisyys ja sattuma ei kuitenkaan toimi näin. Sattumassa todennäköisyys on aina fifty-fifty.
Vaikka saisin 10 negaa raskaustestiin, vaikka kokisin viisi kohdunulkoista raskautta ja useita keskenmenoja, ei se tarkoita, että sattuma olisi jossain vaihessa minun puolellani. Jokaisella yrityskerralla on samat mahdollisuudet onnistua tai epäonnistua. Koettu epäonni menneisyydessä ei paranna mahdollisuuksiamme onnistua seuraavassa hoidossa. Ikävä kyllä.
Vaikka allekirjoitankin sattuman lainalaisuuden, haluan kuitenkin edelleen uskoa kohtaloon ja siihen mahdollisuuteen, että kohtalo ohjaisi meidät ennemmin tai myöhemmin vanhemmiksi. Se on ainoa voimavarani tällä hetkellä.
Huomaan olevani hirveän kateellinen. Olen kateellinen oikeastaan kaikille, joilla on lapsia tai jotka ovat raskaana. Olen kateellinen myös niille blogiystäville, jotka ovat plussanneet pitkän lapsettomuuden jälkeen. Tunnen siitä erityisen huonoa omaatuntoa. He ovat olleet tukenani, lohduttaneet ja sanoneet viisaita sanoja, kun itseltä loppuu sanat. Mutta silti, olen yhä vain kateellinen. Tunteitani ei helpota yhtään se, että tiedän jonkun taivaltaneen pitkän ja surun täyttämän polun lapsensa luokse.
Anteeksi.
Voin vain toivoa, että saan positiivisuuden reunasta kiinni jossain vaiheessa. Silloin on paljon helpompi olla itsensä kanssa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Nuo on niin vaikeita tunteita ja tuttuja minullekin; ei niitä tarvitse pyydellä anteeksi. Sattumalla on lainalaisuutensa, mutta niin on todennäköisyyksilläkin. Minä toivon, että todennäköisyys on sattumaa enemmän puolellanne, ennemmin tai myöhemmin <3
VastaaPoistaTunteesi ovat tosi ymmärrettäviä. Uskon kyllä vakaasti, että toiveesi löytää elämään positiivisuutta, tulee täyttymään vielä. Olet vahva ja viisas nainen. *halaus*
VastaaPoistaSamoja ajatuksia :(
VastaaPoistaTottakai sattumat ohjaavat elämää ja koskaan ei tiedä, mutta eläminen itsessään on paljon helpompaa, kun vain jaksaa olla suhteellisen positiivisella mielellä. Toivon niin kovasti teille onnistumista - ja uskon siihen :-)
VastaaPoistaKateudesta on varmasti ihan mahdotonta päästä eroon... Jokainen lapsettomuudesta kärsinyt tietää, miten ahdistavia ja pimeitä lapsettomuuteen liittyvät tunteet voivat olla. Ansaitset juuri siksi kaiken mahdollisen tuen. Paljon voimia!!
Tässä tilanteessa kateus on aika luonnollinen tunne, eikä se tee sinua huonoksi ihmiseksi. Ainakin pystyt myöntämään sen ja sanomaan suoraan, että nyt tuntuu h****tin pahalta.
VastaaPoistaKohta tulee taas se aika kierrosta, kun toivo nostaa pikkuisen päätään. Ehkä se saa mielesi vähäksi aikaa hiukan paremmaksi. Voimia ja jaksamista sinne! Koitetaan kestää.