tiistai 16. marraskuuta 2010

Hämmennys jatkuu

Sain eilen tiedon, että toinen sulatuksesta selvinnyt alkiomme lopetti jakautumisen muutamassa päivässä, joten sitä ei pakastettu uudelleen. Näin ollen pakkasukkovarastomme on kaluttu tyhjiin. Tavallaan olisi ollut helpottava ajatus, että meitä odottaa vielä yksi mahdollisuus klinikan pakkasessa. Jos vaikka tässä raskaudessa menee jotain mönkään tai jos joskus haluamme muuten vaan uudestaan siirtoon. No... se olisi ehkä ollut liikaa haluttu. Nyt on tärkeintä se, että siirretty alkio, pieni sisupussimme yrittää jatkaa elämäänsä kohdussani. Tai edes on siellä, missä pitää.

Yllätyin, kun kuulin että meidän pitää mennä yksityiselle varhaisultraan, mikäli haluamme varmistua siitä, että kohdussani on elämää. Olin kuvitellut, että kahden KU:n taustalla saisin ensimmäisen tsekkauksen hoitaneella klinikalla (julkinen). Näin ei kuitenkaan ole. Oman mielenrauhan vuoksi aioin pulittaa sen vajaat 70 euroa varhaisultrasta, meni sitten syteen tai saveen. Pakko varmistua. Vasta sen jälkeen uskallan ajatella seuraavia askelia.

Oireita ei edelleenkään ole. Ilman plussaa en todellakaan tietäisi olevani raskaana. Toivottavasti kuitenkin olen. Nyt pitää elää jännityksessä seuraavat pari viikkoa ennen kuin ultra kertoo, onko meillä vihdoin ihan oikea mahdollisuus tulla äidiksi ja isäksi.

Hitsit, että tuntuu oudolta kirjoittaa tuollaista; "äidiksi ja isäksi". Enhän minä tule IKINÄ raskaaksi. Minä olen lapsettomuudesta kärsivä nainen, jolla on tuubat tukossa.


1 kommentti:

  1. Onnea vielä tuhannesti! Sinne ultraan ei kannata mennä ennen rv 6+, saat pian vain turhaa huolta ja murhetta. Itsehän olen kahdesti joutunut liian aikaisin ja aina on jäänyt epätieto/suru puseroon. Kuitenkin rv 6+ olen kuitenkin saanut helpottavan tiedon, että kaikki on hyvin.

    VastaaPoista