Elämässäni on lähiaikoina tapahtumassa jotain suurta. Saan uutta, intensiivistä, haastavaa ja ihanaa tekemistä. Toteutan haaveeni.
Tämä suuri muutos on saanut minut vakuuttumaan siitä, että elämällä oli taas tarkoituksensa kaikelle tapahtuneelle. Myös sille, ettei meille ole vielä suotu omaa lasta. En voi olla ajattelematta, että jos meillä olisi nyt lapsi, en toteuttaisi unelmaani enkä kääntäisi uutta lehteä elämässäni.
Tunnen syyllisyyttä ajatellessani näin - kaiken yrittämisen, katkeruuden ja toivomisen jälkeen... Mutta ehkä jonain päivänä näen kokonaisen kuvan, jossa myös lapsettomuudella on merkitys. Mikään ei koskaan tee lapsettomuudesta yhtään vähemmän ahdistavaa tai surullista, mutta lapsettomuus saa kenties uudet mittasuhteet, kun sitä joskus pystyy katsomaan osana kokonaisuutta.
Ehkä pahastakin seuraa joskus jotain hyvää?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Voimauttava asenne. Kiva, että kesäloma on saanut sinut näihin aatoksiin. Niinpä niin, minä aloitin vuosi sitten opiskelut, joita en olisi aloittanut, jos olisin esikoiseni saanut pitää. Kannatti!
VastaaPoistaIhanaa, että uudet tuulet puhaltavat! :-) Olen todella iloinen puolestasi ja toivon, että uusi elämänvaihe tuo paljon onnea ja iloa mukanaan. Missään tapauksessa ei kannata tuntea syyllisyyttä - olet saanut kärsiä lapsettomuutta ihan riittävästi. Jokainen siitä saatu tauko on todella ansaittu!
VastaaPoistaMinä uskon aivan samalla tavalla. Onnea uuteen elämän vaiheeseen! :)
VastaaPoista