Kesä ja loma on kohta ohi. Lomasta tuli näköjään samalla blogitauko. Olo on täydellisen rentounut ja levännyt. Lapsettomuus on pysynyt visusti taka-alalla, vain muutaman kerran olen miettinyt tulevaa PAS:ia ja kerran olen ollut katkeran surullinen siitä, ettei meillä ole lapsia (voiko muitakaan tunteita tulla, kun menee juhliin, jossa KAIKILLA muilla vierailla on lapsia?).
Alan jo epäillä itseäni; haluanko oikeasti lähteä hoitorumbaan taas. Haluanko vapaaehtoisesti kokea jännitystä, surua, pettymyksiä, piinaavia päiviä ja pelkoa? Kyllä haluan, on taas voimia. Ja kaikista tärkeintä; klinikan pakastimessa meitä odottaa kaksi alkiota. Haluan nuo kaverit - tai edes toisen - mahdollisimman pian kyytiin.
Mammalla on ikävä teitä hippuset!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hyvä Muumi, kun pidit oikein kunnon loman ja lepotauon! Huomasin itsekin, miten hyödyllistä oli ottaa etäisyyttä näihin hoitoihin. Parhaimpina lomapäivinä en edes muistanut olevani lapseton! Toivotaan, että uusi hoitorumba meneekin nyt rauhallisesti loman jälkeisessä tunnelmissa. Pidän jo peukkuja teidän hippusille! :-)
VastaaPoistaKovasti onnea tulevaan :)
VastaaPoistaMä niin toivon, että onnistut! Luin blogisi alusta loppuun ja tuntuu, että vasta nyt myönnän, kuinka tuskaa noi vuodet voi olla. Itsellä tuo ensimmäinen PAS onnistui ja nyt odotellaan lokakuun alkuun uutta perheenjäsentä. Meille lääkäri sanoi (ehkä lohdutuksena), että monesti luonnolliseen kiertoon tehty alkion siirto on parempi, koska silloin kroppa on luonnollisesti valmis raskauteen ja niin sitten kävikin.
VastaaPoistaToivon todella, että onnistutte ja jaksatte epätoivon hetketkin!