Jännä juttu, miten toiveet on korkealla, kun vuosi vaihtuu. Katsellessani rakettien pauketta mieheni kainalossa, hoin mielessäni vain yhtä asiaa; Vuodesta 2010 tulee SE vuosi meille. Vuonna 2010 me onnistutaan. Ole kiltti, anna meidän onnistua tänä vuonna!
Keneltä oikein rukoilin? Vuoden 2010 onnenjakajaltako? Sitä haluaa uskoa, että tämä vuosi on parempi kuin edeltäjänsä. Mutta miten se voi olla parempi? Ihan kuin vuoden vaihtuminen poistaisi kaiken aiemmin koetun; päättyneen raskauden, leikkauksen, toistuvat pettymykset ja odottamisen - sen kaiken paskan, mitä vuonna 2009 tuli koettua. Ne ei valitettavasti katoa minnekään.
Vuonna 2010 olemme odottaneet omaa lasta jo kolme vuotta. Se on pelottavan pitkä aika. Sen ajatteleminen saa vaipumaan epätoivoon ja hautaamaan typerät ajatukset paremmasta uudesta vuodesta. Vaikka osa minusta pelkää kuollakseen vuotta 2010 ja sitä, että emme hoidoista huolimatta saa lasta, niin silti... pieni toivonkipinä elää. Ja se pitää minut hengissä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tämä kuulostaa ihan minulta!Minäkin ajattelin juuri noin raketteja katsellessa,ajattelin oi anna meidän saada lapsi tänä vuonna,anna meille se mitä eniten toivotaan.Tulen varmasti tätä blogia lukemaan muulloinkin.Hoitoihin saadaaan lähete nyt vuoden alussa.
VastaaPoista