Joulu tulee

Joulu lähestyy. Ensimmäistä kertaa laitan omaa kotia joulukuntoon - tai ainakin yritän. Kaikki aiemmat joulut ovat kuluneet muiden nurkissa luuhaten ja äidin tai anopin pöperöillä herkutellen. Tämä on ensimmäinen joulu kotona, kahdestaan. Ei minulla ole edes joulukoristeita, ei kinkun paistoreseptiä, ei kuusenjalkaa. Eilinen hyasinttien istutusoperaatio lasiruukkuihin oli epätoivoinen yritys tehdä kodistamme jouluinen.

Tänä vuonna ei ole siskojen lapsia jaloissa pyörimässä, ei vilskettä ja lahjaröykkiöitä. On vain me kaksi, punaviinipullo ja hyvää ruokaa. Ja ne hyasintit. Oikeastaan olen ihan tyytyväinen, että saamme olla kahdestaan ja viettää hieman erilaisen joulun. Omat joulumuistoni liittyvät niin kiinteästi perheeseen, lapsiin ja yhteisöllisyyteen, että en kaipaa niitä nyt ollenkaan. Muut menkööt lapsineen ja perheidylleineen minne lystävät. Minusta on ihana erakoitua kotiin ja sulkea silmät lapsellisten maailmalta, edes hetkeksi. On aika hiljentyä, levätä ja kerätä voimia tulevaan vuoteen ja hoitoihin.

Hmmmph, ketä oikein huijaan? Oikeasti olen kateellinen niille, jotka voivat seurata lapsensa avaavan lahjapaketteja ja hymyilevän onnellisena, kun paperin sisältä paljastuu jotain kivaa. Vaihtaisin osia koska vaan. Mutta kun en voi. On pakko ottaa ilo irti siitä, mitä joulu meille tarjoaa; luvan erkoitua ja olla epäsosiaalinen neljä päivää.