Hän on täällä

Maailman kaunein poikavauva. Meidän. Oma rakkaamme. Tummat linnunsilmät ja täydelliset piirteet. Isänsä peilikuva.

Poika otti parin viikon varaslähdön ja palkitsi neljän vuoden odotuksen Tapaninpäivänä. Kirjoitan vielä lisää kunhan kotiudumme. Nyt vain nautin.

Blogi ja lapsettomuutemme on tullut tiensä päähän. Meidän kolmen matka jatkuu uusilla poluilla.

H-hetki lähestyy

En malttaisi millään odottaa. Minkä näköinen hän on? Onko hän rauhallinen, kiivasluonteinen vai jotain siltä väliltä? Mistä hän pitää? Onko hän pieni kopio isästään? Mahtaako kaikki uusi tuntua vain raskaalta vai osaanko myös nauttia vauva-arjesta?

Mitään lupauksia synnytyksen käynnistymisestä ei vielä ole. Kohdunsuu on tiukasti kiinni ja harjoitussupistuksiakin tulee vain harvakseltaan. Vauva on pää alaspäin ja jyllää ihan mahdottomasti joka päivä. Oma olotilani on sanalla sanoen raskas. Maha painaa keuhkoja ja vatsan yläosa tuntuu ahtaalta. Yöt ovat yhtä asennonvaihtoa, mutta levoton uni ei kuitenkaan väsytä. Jaksan yhä puuhastella päivät pitkät.

Tuntuu huimalta, että alle kuukauden päästä Hän on täällä.
Meidän syliesikoisemme.

Pakahdun jo nyt rakkaudesta.