Askel eteenpäin

Kiitos kommentoijat! On kiva kuulla, että joku jaksaa vielä lukea blogia, vaikka aihepiiri on muuttumassa synkästä lapsettomuudesta valoisampaan odotukseen. Itse jätin melkein poikkeuksetta odotusblogit lukematta, kun omat hoidot olivat käynnissä ja epäonnistumiset masensivat elämää. Lapsettomana sitä ei vaan aina jaksa lukea muiden onnesta.

Mietin asiaa tarkemmin, ja tuntuu, että yksi syy miksi blogista irtipäästäminen on niin vaikeaa, on kanssablogaajat. Tuntuu hurjalta ajatukselta irrottautua blogimaailmasta kokonaan. Haluan yhä lukea ja kuulla, mitä vertaistuelle kuuluu - niin yhä lapsettomille kuin niillekin, joita on onnistanut. Blogiystävyys on vähän niin kuin tosi elämänkin ystävät; ei niitä noin vaan taakseen halua jättää.

Kuitenkin pysyn kannassani, enkä tule jakamaan täällä jokaista raskauden käännettä. Kirjoitan raskauden aikana, jos siltä tuntuu. Jos sanottavaa ei löydy, blogi hiljenee ja päättyy itsekseen. Antaa asioiden tapahtua. Tämä ei tietenkään poista sitä ettenkö yhä seuraisi teidän muiden blogeja. Ja viimeistään tammikuussa tulen toivottavasti kertomaan pitkän matkamme lopputuloksen. Siihen on viimeistään hyvä päättää.

***

Tänään kävimme NT-ultrassa, jossa kaikki hyvin. Viikkoja 13+3 vastaava sikiö heilutteli meille pienenpieniä sormiaan ja monotti kohdunseinää kauniilla, pitkällä jalkaterällään. Raskausviikot tarkentuivat reilu viikon eteenpäin (12+0 --> 13+3), aivan kuten olen itsekin koko ajan laskenut. Nyt on vihdoin oikea LA merkittynä äitiyskorttiinkin.

Olisiko jo aika uskaltaa olla raskaana. Ihan rehellisesti, uskoa itsekin. Kaikkea voi vielä sattua, mutta riskialttein aika on nyt ohitettu ja olen nähnyt omin silmin, että kohdussani kasvaa voimakas lapsenalku, jolla on tällä hetkellä kaikki edellytykset kehittyä normaalisti.

Kaunista kesän jatkoa!

t. Muumimamma :-)