tag:blogger.com,1999:blog-18427399053522647432024-03-05T22:15:16.235+02:00Matkan varrelta30+ naisen tuntoja lapsettomuuden matkan varreltaMuumihttp://www.blogger.com/profile/10291646003488226158noreply@blogger.comBlogger129125tag:blogger.com,1999:blog-1842739905352264743.post-9744067804519427112012-01-15T12:58:00.003+02:002012-01-15T13:11:25.730+02:00Aika sanoa hyvästitPoika on lähes kolmen viikon ikäinen ja tuntuu, että hän olisi aina ollut osa perhettämme. Samat rutiinit toistuvat päivästä toiseen. Vauva on paljon rinnalla ja imee parhaimmillaan 2-3 tuntia putkeen, tai vain puolen tunnin unien välein. Tissimaratonit ovat uuvuttavan ihania. Tätä tämä nyt on. Läheisyyttä pienen ihmeemme kanssa. Vuorokaudenajat ja viikonpäivät menettävät merkityksensä. On vain Hän ja hänen tarpeensa.<br /><br />Kauneimpia hetkiä ovat ne illan tunnit, kun poika aloittaa aktiivisen seurustelun. Tummat silmät katsovat suoraan syvälle sieluun. Käsittämätön tunne, joka saa äidin joka kerta kyyneliin. Öisin poika antaa meidän nukkua jopa 3 tunnin pätkiä, joten univelka ei ole vielä päässyt yllättämään. Välillä yöt ovat rikkonaisia ja tuntuu, että mikään ei tyydytä poikaa. Ei tissi, ei rauhoittelu, ei tutti. Hetkeäkään en kuitenkaan vaihtaisi pois. Tätä on odotettu niin kauan.<br /><br />Imettämisen ongelmista ja haasteista voisin kirjoittaa romaanin. Imetyksen alku ei ollut ruusuilla tanssimista. Olen itkenyt ja tuntenut oloni riittämättömäksi. Olen taistellut tunteitteni kanssa, kun lapsi huutaa rinnalla enkä saa häntä rauhoittumaan. Nyt kaikki alkaa kuitenkin sujua, ja se luo uskoa äitiyteen. Siihen, että osaan.<br /><br />Elämä on nyt juuri niin ihanaa kuin kuvittelinkin sen olevan. Joka päivä jään katsomaan levollisena nukkuvaa poikaani ja tirautan onnenkyyneleet. Juuri häntä varten jaksoimme taistella kaikki vuodet.<br /><br />On aika sanoa hyvästit ja kiittää myötäelämisestänne, rakkaat blogini lukijat. Vertaistuen voimaa on vaikea sanoin kuvata. Vaikka oma blogi nyt hiljenee, jatkan yhä taustalla seuraamalla teidän muiden kuulumisia. Ja kun jonain päivänä lähdemme uuteen yritykseen jäljellä olevilla alkioillamme, saatan palata purkamaan tuntoja.<br /><br />Rakkautta, valoa ja voimia päiviinne!Muumihttp://www.blogger.com/profile/10291646003488226158noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-1842739905352264743.post-8219377462775207382011-12-28T21:09:00.004+02:002011-12-28T21:15:34.124+02:00Hän on täälläMaailman kaunein poikavauva. Meidän. Oma rakkaamme. Tummat linnunsilmät ja täydelliset piirteet. Isänsä peilikuva.<br /><br />Poika otti parin viikon varaslähdön ja palkitsi neljän vuoden odotuksen Tapaninpäivänä. Kirjoitan vielä lisää kunhan kotiudumme. Nyt vain nautin.<br /><br />Blogi ja lapsettomuutemme on tullut tiensä päähän. Meidän kolmen matka jatkuu uusilla poluilla.Muumihttp://www.blogger.com/profile/10291646003488226158noreply@blogger.com23tag:blogger.com,1999:blog-1842739905352264743.post-62621098732126047382011-12-13T17:44:00.006+02:002011-12-13T17:56:43.375+02:00H-hetki lähestyyEn malttaisi millään odottaa. Minkä näköinen hän on? Onko hän rauhallinen, kiivasluonteinen vai jotain siltä väliltä? Mistä hän pitää? Onko hän pieni kopio isästään? Mahtaako kaikki uusi tuntua vain raskaalta vai osaanko myös nauttia vauva-arjesta?<br /><br />Mitään lupauksia synnytyksen käynnistymisestä ei vielä ole. Kohdunsuu on tiukasti kiinni ja harjoitussupistuksiakin tulee vain harvakseltaan. Vauva on pää alaspäin ja jyllää ihan mahdottomasti joka päivä. Oma olotilani on sanalla sanoen raskas. Maha painaa keuhkoja ja vatsan yläosa tuntuu ahtaalta. Yöt ovat yhtä asennonvaihtoa, mutta levoton uni ei kuitenkaan väsytä. Jaksan yhä puuhastella päivät pitkät.<br /><br />Tuntuu huimalta, että alle kuukauden päästä Hän on täällä.<br />Meidän syliesikoisemme.<br /><br />Pakahdun jo nyt rakkaudesta.Muumihttp://www.blogger.com/profile/10291646003488226158noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1842739905352264743.post-39119501075229473402011-11-22T10:30:00.001+02:002011-11-22T11:44:43.156+02:00Ajatuksia sektiostaSain ylilääkärin lopullisen vahvistuksen synnytystapaan viimeisimmällä äitiyspolikäynnillä: sunnitellulla sektiolla mennään. Sektio tehdään rv39.<br /><br />Kun aikanaan kornuraskauteni leikkauksen jälkeen kuulin operoineelta lääkäriltä, etten tule todennäköisesti koskaan synnyttämään alateitse, olin todella surullinen. Tuntui, että minulta vietiin taas yksi äitiyden mahdollisuus pois. Jäisin yhtä kokemusta köyhemmäksi, vaikka äidiksi joskus tulisinkin. Tuo suru hautautui kuitenkin lapsen menetyksen surun alle, enkä ehtinyt alkujärkytyksen jälkeen juurikaan ajattelemaan asiaa.<br /><br />Asia kulki mukana alitajunnassa ja kun sitten vihdoin saimme tämän raskauden alulle, nousi synnytys heti mieleen. Kyselin alusta asti neuvolasta ja lääkäreiltä, kuka päättää ja milloin päätetään, miten tulen lapseni synnyttämään. Lähes kaikki sanoivat "aina pääsääntöisesti alateitse". Suurinosa oli sitä mieltä, ettei kohdun leikkaus tai esim. aiempi sektio vaikuta asiaan. Koko keskiraskauden pallottelin ajatuksiani edestakaisin ja yritin orientoitua sekä mahdolliseen sektioon että alatiesynnytykseen. Epätietoisuus ahdisti.<br /><br />Sektiopäätös oli lopulta iso helpotus. Nyt tiedän mihin voin alkaa valmistautumaan. Tuntuu turvalliselta itseni kannalta, ettei kohdun kestävyyttä lähdetä testaamaan supistuksilla. Ja tuntuu turvalliselta myös lapsen kannalta, että se otetaan hallitusti ulos tähän maailmaan. En pelkää leikkauksia, leikkaussaleja enkä sairaaloita. Ymmärrän riskit, mutta luotan terveydenhuollon ammattilaisiin. Olen aina toipunut todella nopeasti operaatioista, ja kipukynnyksenikin on suht korkea. Leikkaushaavojen kanssa olen aina pärjännyt ilman masiivisia kipulääkeannoksia. Ratkaisu tuntuu kaikinpuolin hyvältä.<br /><br />Sektion ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa olevan kovin luonnonmukainen tapa saattaa lapsi tähän maailmaan. Mutta toisaalta, meidän lapsemme kohdalla sana "luomu" on muutenkin aika kaukaa haettua... On käytetty hormooneja, on leikattu epäkesko munanjohdin pois ja ommeltu vähän kohtulihasta, on yritetty ja petytty, on siitetty lapsi laboratorion maljalla, pidetty alkiota useita kuukausia pakkasessa ja lopulta istutettu se kohtuuni karussa klinikkaympäristössä.<br /><br />Kauniiksi sektion tekee ajatuksissani se, että isä saa ainutlaatuisen mahdollisuuden omia vastasyntyneen itselleen. Kun itse tulen viettämään aikaa leikkaussalissa ja heräämössä, saa isä tutustua lapseensa omassa rauhassa. Lapsemme ensihetket tässä maailmassa saattavat hyvinkin kulua isän rintaa vasten, turvallisessa ja vahvassa sylissä. Ihana, liikuttava ajatus.<br /><br />Ainoa negatiivinen asia, joka kummittelee mielessä, on leikkaushistoriani. Kuinka monta leikkauksien tuomaa arpea kohtuni vielä kestää? Olisi kamalaa, jos emme saisi tämän jälkeen enää yrittää lasta, vain sen takia, ettei kroppani kestä.<br /><br />Seuraavaksi jännäillään sektiopäiväpäätöstä. Hassua saada tietää kauan odotetun lapsensa syntymäpäivä etukäteen. On myös hieman outoa ravata erityisseurannassa äitiyspolilla, vaikka oma olotila on mitä parhain. Murunen kasvaa edelleen keskikäyrillä ja melskaa masussa vimmatusti. Mistään ei kivistä, liikkuminen on helppoa ja pitkät lenkit kuuluvat yhä päiväohjelmaani. Silti polilla kehoitetaan koko ajan seuraamaan kohdun tuntemuksia. Sairaalaan pitää lähteä heti, jos operoidulla puolella on epätavallisia tuntemuksia.<br /><br />Vajaan kahden viikon päästä alkava äitiysloma tulee varmasti tarpeeseen. Energinen työminäni saa väistyä ja voin keskittyä vain yhteen asiaan - äitiyteen.<br /><br /><span style="font-style: italic;">Muumi rv33</span>Muumihttp://www.blogger.com/profile/10291646003488226158noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-1842739905352264743.post-67809259806465222012011-10-21T11:07:00.006+03:002011-10-22T10:36:23.550+03:00Asioilla on tapana järjestyäViime kuukausien epätietoisuus alkaa pikkuhiljaa helpottamaan, palaset loksahtelevat kuin itsestään paikoilleen.<br /><br />Olen saamassa tuuraajan yritykseeni. Itse asiassa minulla on jopa varaa valita kahdesta hyvästä ehdokkaasta. Työt - checked.<br /><br />Eilen sain äitiyspakkauksen. Voi ihme, miten valtava se oli! Hieno kädenojennus yhteiskunnalta.<br />Äitiyspäivärahapäätös tuli myös. Talous - checked.<br /><br />Sokerirasitustestissä ei ilmennyt mitään hälyyttävää, vaikka kärsinkin lievästä hypoglykemiasta. Terveys - checked.<br /><br />Kontrollikäynti äitiyspolilla vahvisti suunnitellun sektion. Voin vihdoin alkaa asennoitua tulevaan synnytykseen. Nyt jännäillään saadaanko sektiopäivä 2012 puolelle vai vietämmekö hieman erilaista uutta vuotta. Synnytys - checked.<br /><br />Ja tärkein: Murusella on edelleen kaikki hyvin. Kasvaa keskikäyrien ylärajoilla ja liikkuu aktiivisesti. Ja kirsikkana kakussa saimme tietää sukupuolen samalla, kun kohtuni tilannetta tarkasteltiin. Vehkeet näkyivät niin selvästi, ettei erehdyksen vaaraa taida olla :) Pieni rakas poikamme!<br /><br />Ihmeellistä kuinka hyvin asiat voivat olla. Onnellisuuden tunne on pelottavan suuri. <a href="http://muumi-matkanvarrelta.blogspot.com/2010/12/ku-nro-3.html">Vajaa vuosi sitten</a> tuntui, että koko maailma kaatuu - ja kaatuikin hetkeksi. Ja nyt olemme tässä, uuden edessä. Välillä tuntuu, että katselen jonkun toisen elämää ja kuvittelen kaiken. Silloin Murunen potkaisee niin lujaa, että sisuskalut tuntuvat vaihtavan paikkaa. Hymyilen ja tajuan, että kaikki on tässä ja nyt.Muumihttp://www.blogger.com/profile/10291646003488226158noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-1842739905352264743.post-6484452004862978182011-10-10T12:22:00.003+03:002011-10-10T12:37:25.870+03:00AhdistusMiksei tässä julmassa pelissä ole "kaverille kanssa" korttia? Saisi valita edes yhden kaverin mukaansa, kun onni osuu kohdalle. Ei tarvitsisi katsoa neuvottomana kuinka kuilu välissämme kasvaa. Yrittää sanoa jotain kannustavaa sille puolelle, jossa oli vielä hetki sitten itsekin. Mennä sanattomaksi ja tietää samalla etteivät mitkään sanat auta.<br /><br />Muistan liian hyvin. Ahdistaa.Muumihttp://www.blogger.com/profile/10291646003488226158noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1842739905352264743.post-90742319332645594602011-10-07T10:17:00.006+03:002011-10-07T12:51:58.646+03:00Kohti viimeistä kolmannestaLoppusuora häämöttää. Jos Murunen päättäisi syntyä nyt (rv28), sillä olisi mahdollisuudet selvitä. Seuraavan kuukauden aikana vauvan pitäisi ottaa hurja kasvuspurtti, joka tarkoittanee myös mahan kasvua. Nyt masu on vielä sellainen sievä, pienehkö kumpu. Omasta mielestäni jo aika iso, mutta kaikki ulkopuoliset päivittelevät "onpas se vielä pieni viikkoihin nähden". Jännityksellä odotan millaisiin mittasuhteisiin tulen paisumaan loppuraskauden aikana.<br /><br />Kerätyt lähes 10 kg ovat alkaneet tuntumaan kropassa. Jalat ovat iltaisin valtavan turvoksissa ja pari viikkoa olen kärsinyt myös issiaskivusta toisessa pakarassa. Mitä enemmän seison ja liikun päivän aikana, sen ankarammin pakara vihottelee illalla. Välillä tuntuu, että kipu vie melkein jalat alta. Onkohan tuohon mitään lievityskeinoa? Hierominenkaan ei oikein onnistu, kun mahallaan on vaikea maata. Yöt ovat levottomia. Heräilen vähän väliä ja vaihdan asentoa yhtenään. Tästä se tukala olo varmaan pikkuhiljaa alkaa.<br /><br />En kuitenkaan valita - olen vain hurjan onnellinen kasvavasta mahasta ja sen sisällä vahvistuvasta Murusesta. Liikkeet tuntuvat päivittäin hurjana möyrintänä ja muljahduksina mahassa. Vauvan päivärytmi on aika selkeä liikkeiden perusteella. Aamuisin ja iltaisin on selvästi aktiivisimmat hetket.<br /><br />Viimeisimmän neuvolakäynnin jälkeen sain määräyksen aloittaa rautakuurin. Koko alkuraskauden hienoissa lukemissa ollut hemoglobiini on romahtanut lähelle 100. Terkkari ihmetteli etten ole tuntenut suurampaa väsymystä, kun lukema oli jo sen verran alhainen. Kyseli myös, olenko jo hidastanut elämäntahtia. Siis häh? Pitäisikö? Ja miten sen tekisin? Olen yrittäjä ja käyn kuutena päivänä viikossa töissä. En voi jäädä kotiin lepäilemään tai lyhentää työpäivää. Koirat vaativat myös osansa ja käyn edelleen 1-2 h lenkillä joka päivä. Hyvin olen jaksanut ja toivottavasti jaksan vielä seuraavat pari kuukautta ennen kuin äitiysloma koittaa.<br /><br />Pian on myös neuvolan perhevalmennusten aika. Haluan mennä kuulemaan ne kerrat joissa puhutaan synnytyksestä ja imetyksestä. Muut aiheet tuntuivat vähän - hmm, miten sen nyt sanoisi - yleiseltä lässytykseltä. Vai olenkohan vain ennakkoluuloinen? Miten te muut olette kokeneet perhevalmennusten sisällön - onko valmennukset hyödyllisiä?Muumihttp://www.blogger.com/profile/10291646003488226158noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-1842739905352264743.post-78445508869698600752011-09-26T10:59:00.003+03:002011-09-26T11:24:31.771+03:00Peikko kävi kylässäViime keskiviikon ja torstain välisenä yönä heräsin tapani mukaan vessareissulle. Sänkyyn palatessani kuulostelin hetken, antaisiko Murunen jotain merkkiä itsestään. Niin kuin hänellä on tapana. Ei mitään. Ei potkuja, ei möyrintää. Arvaatte varmaan... paniikki oli valmis. Koko torstai meni mahaan keskittyen, ja kovan flunssan kourissa en onnistunut tuntemaan oikein mitään. Torstain ja perjantain välisen yön pyörin sängyssä, itkin ja ahdistuin. Kaikki menetykset, epäonnistumiset ja lapsettomuusvuosien murheet vyöryivät flash-backinä päälle. Ajattelin, että tällä kertaa en enää selviä, jos jotain on vialla. En jaksa. En osaa enää jatkaa, jos menetämme tämän lapsen.<br /><br />Perjantai-aamuna heräsin normaalia aikaisemmin, jotta ehtisin soittaa neuvolaan ja ilmoittaa, että on pakko päästä ylimääräiselle käynnille ja kuuntelemaan sydänäänet. Sitten se tapahtui. Tunsin liikkeet aivan selkeästi ja möyrintä mahassa jatkui koko aamiaisen ajan. Iso kivi vierähti sydämeltä.<br /><br />Koko tapahtumaketju tuntui jälkikäteen naurettavalta ylihysterialta, mutta toisaalta myös pelottavalta. Se sai elämään jokaikisen koetun menetyksen moninkertaisena uudestaan. Ihan kuin lapsettomuuspeikko olisi halunnut muistuttaa, ettei tule koskaan jättämään meitä rauhaan. Ei vaikka päivät soljuvatkin onnellisesti eteenpäin ja tulevaisuus näyttää nyt valoisammalta kuin koskaan. Musta varjo seuraa aina ja pitää huolen, että onnellinen huolettomuus ei pääse koskaan hallitsemaan liikaa.<br /><br />Vastaiskuna lapsettomuuspeikon hyökkäykselle menin lauantaina ostamaan Vauva-lehden ja sunnuntaina noutamaan ison kasan vauvatarvikkeita ja -vaatteita siskoiltani. Eilisillan istuin keskellä lastenhuonetta katsellen tavaravuoria ympärilläni. En jaksanut purkaa kasseja. Istuin vain, hypistelin satunnaisia vaatteita ja ihastelin näkyä. Kylmä ja yksinäinen huone on vihdoin, vuosien pölyyntymisen jälkeen saamassa asukkaan. Huone on alkanut elää. Niin minäkin.Muumihttp://www.blogger.com/profile/10291646003488226158noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-1842739905352264743.post-44753498120256416152011-09-19T15:59:00.004+03:002011-09-20T10:59:51.692+03:00Onnen hetkiä kiireen keskellä<span style="font-style: italic;">"Miten olet voinut?", "Koska on laskettu aika?"</span><br /><br />Nyt niitä kysymyksiä alkaa tupsahdella päivittäin. Tutuilta, tuntemattomilta, asiakkailta - kaikilta. Mahan näkee jo sokea otsallaankin ja huomio on sen mukaista. Se tuntuu hämmentävältä. Kaikista oudointa on se, kuinka vilpittömän iloisen oloisesti ja vuolaasti ihmiset onnittelevat. Halaavatkin, vaikkei tunneta kovin hyvin.<br /><br />Olen ylittänyt yhden ison kynnyksen: ostin Muruselle potkarit! Sen ihan ensimmäisen vaatteen. Minä. Meidän vauvalle.<br /><br />Tulevan kuukauden sisällä on tuhat ja yksi asiaa hoidettavana. Seuraava neuvola, lääkäri + ultra, sokerirasitustesti, Kela-hakemusten täyttöä, vauvavakuutusten hankinta ja työasioiden järjestelyä. Viimeiseen liittyy kamala määrä selviteltävää, kun pienyrittäjä yrittää miettiä ratkaisua työntekijän palkkaamiseen. Huh.<br /><br />Onneksi Murusen liikkeet ovat alkaneet jo tuntua istukasta huolimatta. Möyrintää tuntuu pari kertaa päivässä ja illalla vähän enemmän. Mieskin oli jo tuntevinaan jotain mahan päältä.<br /><br />Alle kolme kuukautta äitiyslomaan ja neljä kuukautta laskettuun aikaan! Voi kunpa osaisin nyt nauttia joka hetkestä; jäljellä olevasta raskaudesta ja tulevista muutoksista. Hetkistä, joista olen haaveilut. Hetkistä, jotka nyt ovat totisinta totta. Onnen hetkistä.Muumihttp://www.blogger.com/profile/10291646003488226158noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1842739905352264743.post-7777470952591669362011-09-07T16:29:00.003+03:002011-09-07T16:33:57.437+03:00Tuttuja ajatuksia kuvien muodossa<a style="font-style: italic;" href="http://meinasinkaatua.sarjakuvablogit.com/">Meinasin kaatua</a> sarjakuvablogin jatko-osa on täällä. Löysin uuden blogin vasta nyt, vaikka ensimmäiset postaukset on tehty jo kesäkuun lopulla.<br /><br />Odotustunnelmia lapsettomuuden jälkeen: <a href="http://haarakiilapaniikki.sarjakuvablogit.com/">Haarakiilapaniikki</a><br /><br />Suosittelen!Muumihttp://www.blogger.com/profile/10291646003488226158noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1842739905352264743.post-27525316612470615322011-09-01T11:25:00.005+03:002011-09-01T11:45:09.020+03:00JumittaaJotain hämärää tässä nyt on. Klikkejä pään sisällä.
<br />
<br />Menin eilen shoppailemaan. Tarkoituksena etsiä jotain pientä kivaa vauvalle - tehdä se ensimmäinen ostos meidän lapselle. Kaikkea ihanaa löytyi, uutuuksia, alennuksia, vaikka ja mitä. Lopulta seisoin kassajonossa vain yhden pipon kanssa. Ja sekin tuli itselleni.
<br />
<br />Uusi yritys tänään aamulla ja pikainen piipahdus lastenvaateosastolla. En osaa tarttua mihinkään. Olen hämilläni.
<br />
<br />Tarkoituksena ei todellakaan ole ostella syntymättömälle vauvalle roipetta ylenmäärin, varsinkin kun tulemme saamaan paljon vauvatarvikkeita, leluja ja vaatteita kierrätyksenä siskoiltani ja ystäviltäni. Mutta jotain sitä haluaisi hankkia ihan itse, pelkästään meidän vauvaa varten. Ja silti en oikein osaa. Vieläkään.
<br />
<br />Ehkä arvet ovat todellisuudessa suuremmat kuin myönnän itselleni.
<br />Muumihttp://www.blogger.com/profile/10291646003488226158noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-1842739905352264743.post-19539022076801365832011-08-27T12:49:00.004+03:002011-08-27T13:11:50.027+03:00Pelottava äitiysTörmäsin blogeja läpi kahlatessani <a href="http://www.projectmama.info/">Project Maman</a> blogiin, jossa on viime aikoina kiihkoiltu kommenttiboxit tulvilleen. Henkilöt nimeltä äidit joko a) valistavat kaikkitietävinä muita, b) jeesustelevat toisten valintojen kauheutta, c) korostavat omaa rentouttaan tai lapsentahtisuuttaan kasvattajina tai d) eivät tee mitään edellä mainituista, mutta sanovat joka tapauksessa painavan sanansa asiaan kuin asiaan.
<br />
<br />Säikähdin. Kuinka kukaan uskaltaa pitää vauva- / äitiysblogia? Ja muutenkin, eikö kyse ole aika yksityisestä asiasta? En nyt tuomitse blogien kirjoittajia - luenhan niitä itsekin. Ihmettelen vain, kuinka blogaajat jaksavat kommenttiboxien riehuntaa. Toki, samaa ***kaa saa jokainen äiti vastaanottaa live-elämässäkin: neuvoja, ohjeita, suosituksia, pelottelua. Tutuilta ja ventovierailta.
<br />
<br />Äitiys on ihmeellinen asia. Todellakin.
<br />Muumihttp://www.blogger.com/profile/10291646003488226158noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-1842739905352264743.post-40739397087341964092011-08-24T14:09:00.005+03:002011-08-24T14:52:27.191+03:00Palikat paikallaanMeidän lapsessa.
<br />
<br />Sydän, aivot, valtimo, munuaiset, selkäranka, nenä, huulet, raajat. Kaikki tarpeellinen! Ja voi miten Murunen oli kasvanut viime näkemästä - näytti jo ihan pieneltä ihmiseltä.
<br />
<br />Rakenneultrassa selvisi myös, että istukkani on sijoittunut eteen. Hyvä tietää tämäkin. Onpahan yksi huoli ja panikoinnin aihe vähemmän, kun en turhaan kuulostele potkuja, joita istukka vaimentaa vielä jonkin aikaa.
<br />
<br />Sukupuoltaan Murunen ei suostunut näyttämään lääkärille, mutta peukun sentään nosti pystyyn :) Pääsen ylimääräiselle lääkärikäynnille kornuraskauteni vuoksi. Kukaan ei vielä osaa sanoa, saanko yrittää normaalia synnytystä alateitse vai joudunko sektioon. Kohdun tilannetta tullaan nyt seuraamaan lähemmin.
<br />
<br />Viime viikkoina maha on ottanut valtavan kasvuspurtin ja seuraavalla neuvolakäynnillä puntarin lukemat ovat varmaan jo reilusti uudella kymmenluvulla.
<br />
<br />Nyt tuntuu, että on hurjasti mietittävää ja tehtävää. Ja aikaa onkin yhtäkkiä niin kovin vähän. Joulukuun alussa pitäisi jäädä pois töistä ja huolehtia sitä ennen kaikki siihen liittyvä (mikä ei yrittäjällä ole ihan yhtä helppoa, kuin tavallisista palkkatöistä poisjääminen). Vauvalle ei ole hankittu ensimmäistäkään vaatetta tai tarviketta. Ja kaikki tuki- ja vakuutusasiatkin on vielä selvittämättä.
<br />
<br />Nyt on viimeistään aika uskoa tämä raskaus todeksi ja samantien myös se, että meille on oikeasti tulossa vuodenvaihteen tienoilla uusi perheenjäsen. Ja toimia sen mukaan :)
<br />Muumihttp://www.blogger.com/profile/10291646003488226158noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-1842739905352264743.post-76395245415832892652011-08-22T09:33:00.001+03:002011-08-22T11:56:52.629+03:00Ristiriitaisia tunteitaMieheni ja minä päätimme, että haluamme tietää lapsemme sukupuolen etukäteen, jos se rakenneultrassa nähdään. Toivomme myös kovasti, että lapsi malttaisi pysyä sisälläni lähelle laskettua aikaa (12.1.), eikä syntyisi liian varhain. Ei pelkästään sen vuoksi, että pelkäisimme lapsen selviytymisen puolesta vaan myös pinnallisista syistä: kuka sitä nyt jouluna haluaisi synttäreitään viettää? Eikä tässä vielä kaikki. Mietimme jo nyt, koska uskaltaisimme lähteä uuteen yritykseen. Klinikan pakastimessa odottaa yksi jäljellä oleva alkiopari.
<br />
<br />Koen huonoa omatuntoa ajatuksistani. Olen kiittämätön ex-lapseton ("ex-lapseton" - näin en saisi vielä edes sanoa, koska kaikkea voi vielä tapahtua enkä ole vielä saanut lasta syliin asti). Edellä mainitut ajatukset ja toiveet eivät ole sallittuja lapsettomien piireissä. Pitää olla autuaan onnellinen ja kiitollinen, että ylipäätään saa lapsen. Ei saa toivoa mitään lisää eikä ainakaan laskelmoida uuden yrityksen ajankohtaa. Pelko ja vaatimattomuus ovat lapsettoman hyveitä.
<br />
<br />Vaikka lapsettomuuspeikko sisälläni sanoo, että on kiittämätöntä suunnitella tulevaa ja toivoa jotain pinnalliseksi luokiteltavaa, olen silti todella tyytyväinen, että pystyn jo ajattelemaan niin kuin ajattelen. Se tarkoittaa, että jatkuvien epäonnistumisien paino alkaa vihdoin karista harteilta. Uskallan taas unelmoida, haaveilla ja toivoa - ja jopa uskoa onneen. Ei tässä mistään sen kummemmasta ole kyse.
<br />
<br />Lapsettoman silmin ajatukset lapsen syntymäajankohdasta, sukupuolesta tai lapsiluvusta ovat turhamaisuutta ja liikaa toivottuja - ns. luxushuolia. Näin minäkin ajattelin silloin, kun epäonnistumiset seurasivat toinen toistaan. <span style="font-style: italic;">Kun nyt vain saataisiin se lapsi. Tai kun nyt ensin saataisiin edes ne kaksi viivaa.</span> Mitään enempää ei tietenkään voinut silloin toivoa. Ja muiden lisätoiveet saivat oman veren kiehumaan. <span style="font-style: italic;">Olisivat vaan kiitollisia raskaudestaan/lapsestaan.</span>
<br />
<br />Mieheni ja minä olemme nyt saamassa sen, mistä olemme aina unelmoineet. Samalla huomaamme toivomamme hieman lisää. Haaveilemme asioista. Emme aseta sukupuolta, lapsilukua tai syntymäajankohtaa odotukseksi, mutta ajattelemme näitä asioita ja mietimme minkälaista elämä olisi missäkin tilanteessa. Silti tuntuu, että näistä asioista ei saisi puhua ääneen. Ainakaan jos on kokenut lapsettomuutta. Ja kuitenkaan emme voi kieltää ajattelevamme asioita.
<br />
<br />Pitääkö ex-lapsettoman pidättäytyä haaveilemasta? Pitääkö lapsettomuuden viittaa kantaa loppuelämänsä? Vai saako siitä päästää edes välillä irti ja huomata ajattelevansa kuten ne, joiden tie vanhemmaksi ei ole ollut kivikkoinen? Saako lapsettomuudesta parantua?
<br />
<br />Arvet jäävät iäksi, mutta haavat voivat umpeutua. Jos niiden haluaa antaa umpeutua.
<br />
<br />Me yritämme kovasti parantaa viimeisetkin haavat - uskaltamalla antaa ajatusten lentää ja haaveilemalla. Tunne on vapauttava. Suosittelen.
<br />
<br />Muumihttp://www.blogger.com/profile/10291646003488226158noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-1842739905352264743.post-9010183325240848802011-08-19T12:50:00.003+03:002011-08-19T12:56:53.235+03:00Signs of lifeLuulen, että tunsin eilen pienen poksahduksen mahassani. Vasemalla puolella, vain kerran.
<br />
<br />Voisiko se olla... vihdoin?
<br />
<br />Ehkä kuvittelin, mutta ihana kuvitelma se ainakin oli!
<br />Muumihttp://www.blogger.com/profile/10291646003488226158noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-1842739905352264743.post-30037733598919976062011-08-15T10:29:00.000+03:002011-08-15T18:07:41.544+03:00Blogin vuosipäiväElokuussa 2009 aloitin blogin kirjoittamisen. Oli pakko päästä purkamaan tuntojaan jonnekin. Anonyyminä, aidosti ja mitään säästelemättä. Se oli hyvä päätös. Blogi ja sen kautta saamani vertaistuki on kantanut vaikeina hetkinä eteenpäin.
<br />
<br />Lapsettomuus on aivan liian raskas taakka yksin kannettavaksi. Ystävät ja mies osasivat toki kantaa osansa murheesta, mutta jokaista lapsettomuuden ja epäonnistumisten tunnetta hekään eivät täysin ymmärtäneet. Enkä kaikkea heille kertonutkaan. Lapsettoman naisen katkeruus, kateus ja epätoivo voivat olla pahimmillaan niin raadollisia, että hävettää. Sitä mielen synkyyttä pystyy tuskin kukaan muu kuin toinen lapseton ymmärtämään.
<br />
<br />Lapsentekoyrityksemme kesti neljä vuotta. Nyt aika ei tunnu pitkältä, kun tietää mitä varten taisteli ja mihin lopulta pääsi. Mutta voi kuinka pitkiltä ja synkiltä päivät, viikot ja kuukaudet tuntuivatkaan noita vuosia eläessä ja yrittäessä uskoa tulevaan. Loppujen lopuksi, neljä vuotta ei taida edes olla kovin pitkä aika lapsettomuuspiireissä. Toiset taistelevat kuusi, kahdeksan, jopa kymmenen vuotta. Vailla mitään lupausta onnistumisesta.
<br />
<br />Vuosiin ja lapsettomuushoitoihin on mahtunut paljon.
<br />
<br />Neljä vuotta - 48 kuukautta -192 viikkoa - 1344 päivää odottamista
<br />Kaksi leikkausta
<br />Kasoittain hormooneja; pillereitä, piikkejä, kapseleita
<br />Kymmeniä pettymyksiä
<br />Kolme kuolemaa
<br />
<br />Ja lopulta: yksi uusi elämänalku
<br />
<br />Onneksi osasin olla myös onnellinen, hetkittäin. Oli pakko, jos meinasi jaksaa ja selviytyä eteenpäin.
<br />
<br />Jo nyt mietin jäljellä olevia alkioitamme klinikan pakkasessa. Miten ikinä jaksamme lähteä uudestaan hoitoihin? Tiedän, että on aivan liian varhaista miettiä asiaa, kun ei tätä ensimmäistäkään lasta ole vielä maailmaan saatu. Silti ajatus uudesta PAS:ista mietityttää. Ahdistaa. Pelottaakin vähän. Ja kuitenkin haluamme aivan varmasti käyttää viimeisetkin alkiot. Sitten joskus.
<br />
<br />Turhan kauan emme voi tosiseikkojen valossa aikailla... Olen jo 35-vuotias, <!--[if gte mso 9]><xml> <w:worddocument> <w:view>Normal</w:View> <w:zoom>0</w:Zoom> <w:trackmoves/> <w:trackformatting/> <w:hyphenationzone>21</w:HyphenationZone> <w:punctuationkerning/> <w:validateagainstschemas/> <w:saveifxmlinvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid> <w:ignoremixedcontent>false</w:IgnoreMixedContent> <w:alwaysshowplaceholdertext>false</w:AlwaysShowPlaceholderText> <w:donotpromoteqf/> <w:lidthemeother>FI</w:LidThemeOther> <w:lidthemeasian>X-NONE</w:LidThemeAsian> <w:lidthemecomplexscript>X-NONE</w:LidThemeComplexScript> <w:compatibility> <w:breakwrappedtables/> <w:snaptogridincell/> <w:wraptextwithpunct/> <w:useasianbreakrules/> <w:dontgrowautofit/> <w:splitpgbreakandparamark/> <w:dontvertaligncellwithsp/> <w:dontbreakconstrainedforcedtables/> <w:dontvertalignintxbx/> <w:word11kerningpairs/> <w:cachedcolbalance/> </w:Compatibility> <w:browserlevel>MicrosoftInternetExplorer4</w:BrowserLevel> <m:mathpr> <m:mathfont val="Cambria Math"> <m:brkbin val="before"> <m:brkbinsub val="--"> <m:smallfrac val="off"> <m:dispdef/> <m:lmargin val="0"> <m:rmargin val="0"> <m:defjc val="centerGroup"> <m:wrapindent val="1440"> <m:intlim val="subSup"> <m:narylim val="undOvr"> </m:mathPr></w:WordDocument> </xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml> <w:latentstyles deflockedstate="false" defunhidewhenused="true" defsemihidden="true" defqformat="false" defpriority="99" latentstylecount="267"> <w:lsdexception locked="false" priority="0" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Normal"> <w:lsdexception locked="false" priority="9" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="heading 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="9" qformat="true" name="heading 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="9" qformat="true" name="heading 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="9" qformat="true" name="heading 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="9" qformat="true" name="heading 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="9" qformat="true" name="heading 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="9" qformat="true" name="heading 7"> <w:lsdexception locked="false" priority="9" qformat="true" name="heading 8"> <w:lsdexception locked="false" priority="9" qformat="true" name="heading 9"> <w:lsdexception locked="false" priority="39" name="toc 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="39" name="toc 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="39" name="toc 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="39" name="toc 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="39" name="toc 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="39" name="toc 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="39" name="toc 7"> <w:lsdexception locked="false" priority="39" name="toc 8"> <w:lsdexception locked="false" priority="39" name="toc 9"> <w:lsdexception locked="false" priority="35" qformat="true" name="caption"> <w:lsdexception locked="false" priority="10" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Title"> <w:lsdexception locked="false" priority="1" name="Default Paragraph Font"> <w:lsdexception locked="false" priority="11" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Subtitle"> <w:lsdexception locked="false" priority="22" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Strong"> <w:lsdexception locked="false" priority="20" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Emphasis"> <w:lsdexception locked="false" priority="59" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Table Grid"> <w:lsdexception locked="false" unhidewhenused="false" name="Placeholder Text"> <w:lsdexception locked="false" priority="1" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="No Spacing"> <w:lsdexception locked="false" priority="60" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Shading"> <w:lsdexception locked="false" priority="61" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light List"> <w:lsdexception locked="false" priority="62" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Grid"> <w:lsdexception locked="false" priority="63" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="64" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="65" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="66" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="67" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="68" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="69" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="70" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Dark List"> <w:lsdexception locked="false" priority="71" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Shading"> <w:lsdexception locked="false" priority="72" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful List"> <w:lsdexception locked="false" priority="73" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Grid"> <w:lsdexception locked="false" priority="60" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Shading Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="61" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light List Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="62" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Grid Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="63" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 1 Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="64" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 2 Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="65" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 1 Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" unhidewhenused="false" name="Revision"> <w:lsdexception locked="false" priority="34" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="List Paragraph"> <w:lsdexception locked="false" priority="29" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Quote"> <w:lsdexception locked="false" priority="30" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Intense Quote"> <w:lsdexception locked="false" priority="66" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 2 Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="67" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 1 Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="68" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 2 Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="69" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 3 Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="70" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Dark List Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="71" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Shading Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="72" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful List Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="73" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Grid Accent 1"> <w:lsdexception locked="false" priority="60" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Shading Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="61" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light List Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="62" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Grid Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="63" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 1 Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="64" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 2 Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="65" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 1 Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="66" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 2 Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="67" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 1 Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="68" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 2 Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="69" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 3 Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="70" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Dark List Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="71" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Shading Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="72" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful List Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="73" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Grid Accent 2"> <w:lsdexception locked="false" priority="60" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Shading Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="61" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light List Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="62" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Grid Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="63" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 1 Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="64" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 2 Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="65" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 1 Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="66" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 2 Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="67" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 1 Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="68" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 2 Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="69" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 3 Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="70" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Dark List Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="71" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Shading Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="72" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful List Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="73" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Grid Accent 3"> <w:lsdexception locked="false" priority="60" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Shading Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="61" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light List Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="62" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Grid Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="63" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 1 Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="64" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 2 Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="65" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 1 Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="66" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 2 Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="67" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 1 Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="68" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 2 Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="69" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 3 Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="70" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Dark List Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="71" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Shading Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="72" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful List Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="73" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Grid Accent 4"> <w:lsdexception locked="false" priority="60" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Shading Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="61" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light List Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="62" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Grid Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="63" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 1 Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="64" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 2 Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="65" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 1 Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="66" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 2 Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="67" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 1 Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="68" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 2 Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="69" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 3 Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="70" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Dark List Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="71" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Shading Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="72" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful List Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="73" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Grid Accent 5"> <w:lsdexception locked="false" priority="60" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Shading Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="61" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light List Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="62" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Light Grid Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="63" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 1 Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="64" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Shading 2 Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="65" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 1 Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="66" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium List 2 Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="67" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 1 Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="68" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 2 Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="69" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Medium Grid 3 Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="70" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Dark List Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="71" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Shading Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="72" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful List Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="73" semihidden="false" unhidewhenused="false" name="Colorful Grid Accent 6"> <w:lsdexception locked="false" priority="19" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Subtle Emphasis"> <w:lsdexception locked="false" priority="21" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Intense Emphasis"> <w:lsdexception locked="false" priority="31" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Subtle Reference"> <w:lsdexception locked="false" priority="32" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Intense Reference"> <w:lsdexception locked="false" priority="33" semihidden="false" unhidewhenused="false" qformat="true" name="Book Title"> <w:lsdexception locked="false" priority="37" name="Bibliography"> <w:lsdexception locked="false" priority="39" qformat="true" name="TOC Heading"> </w:LatentStyles> </xml><![endif]--><!--[if gte mso 10]> <style> /* Style Definitions */ table.MsoNormalTable {mso-style-name:"Normaali taulukko"; mso-tstyle-rowband-size:0; mso-tstyle-colband-size:0; mso-style-noshow:yes; mso-style-priority:99; mso-style-qformat:yes; mso-style-parent:""; mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt; mso-para-margin-top:0cm; mso-para-margin-right:0cm; mso-para-margin-bottom:10.0pt; mso-para-margin-left:0cm; line-height:115%; mso-pagination:widow-orphan; font-size:11.0pt; font-family:"Calibri","sans-serif"; mso-ascii-font-family:Calibri; mso-ascii-theme-font:minor-latin; mso-fareast-font-family:"Times New Roman"; mso-fareast-theme-font:minor-fareast; mso-hansi-font-family:Calibri; mso-hansi-theme-font:minor-latin;} </style> <![endif]--><s>jos</s> kun esikoisemme syntyy.
<br />
<br /><span style="font-style: italic;">Yleensä sanotaan, että aika kuluu turhankin nopeasti ja päivitellään mihin vuodet vierii.</span>.. <span style="font-style: italic;">No, minä tiedän mihin viime vuotemme vierivät - eikä aika todellakaan kulunut nopeasti.</span>
<br />
<br />Muumihttp://www.blogger.com/profile/10291646003488226158noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1842739905352264743.post-73603480643089692072011-08-10T12:37:00.005+03:002011-08-10T12:50:54.589+03:00Epäuskoisuutta puolimatkassa<span style="font-style: italic;">Minä: Mä en tunne vieläkään mitään hipaisuja tai kuplia... onkohan tää normaalia?</span>
<br /><span style="font-style: italic;">Mies: Onkohan se enää elossa?</span>
<br />
<br />Jep, hysteeriset lapsettomat keskustelee... Huoli on kasvanut viikko viikolta. Neuvolan täti sai vakuutella, että on täysin normaalia, etten tunne sikiön liikkeitä vielä raskausviikon 19 alkaessa. Sydänäänten kuuntelu sai vihdoin mielen rauhoittumaan (ainakin täksi päiväksi). Syke paukkui 140 lukemissa - hurja jyske!
<br />
<br />Elossa se ainakin on. Äidin ja isin kulta.
<br />Muumihttp://www.blogger.com/profile/10291646003488226158noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-1842739905352264743.post-43457225676567288172011-08-04T14:11:00.003+03:002011-08-04T14:30:08.386+03:00Rakenneultraa odotellessaOlo on vähintäänkin epäuskoinen. Harmittaa, kun koko raskausajan ihanuus uhkaa mennä ohitse pelkästään sen vuoksi etten millään tahdo uskoa olevani matkalla ihan oikeaksi äidiksi. Puoliväli häämöttää ja minä mietin yhä, onko liian aikaista alkaa hankkia tavaroita vauvalle. Vatsa pömpöttää, mutta ei sekään ole vielä kunnon raskausmaha, joka toisi konkretian tuntua tilanteeseen. Kaikesta huolimatta yritän silitellä olematonta mahaani ja odotan, että saisin vihdoin vastakaikua kosketukselle. Ensimmäisiä liikkeitä odotellessa... rv17 on käynnissä.<br /><br />Elokuun lopulla on rakenneultra, jossa pääsemme näkemään Murusemme. Ja ensi viikolla on toinen neuvola, jossa toivottavasti kuunnellaan vähintään sydänääniä. Ehkä se tästä. Ja ehkä pitäisi vaan olla onnellinen, että voin hyvin eikä raskaus vaivaa millään tavalla.<br /><br />Blogipohja meni taas uusiksi. En ole ollenkaan kukkaistyyppiä, joten vanha pohja sai kyytiä graafisemman ilmeen tieltä. Tuntuu heti omemmalta <span style="font-size:85%;"><span style="font-style: italic;">(onko tämä sana laisinkaan...?)</span></span>.<br /><br />Vaikka olen edelleen vähän pihalla koko raskauden kanssa, yksi asia on kuitenkin muuttunut. Lapsettomuus tuntuu jo nyt kaukaiselta painajaiselta. Muistan lapsettomuuden aiheuttamat tunteet vain epämääräisinä välähdyksinä. Ihmeellistä, että arvet voivat parantua näin nopeasti.<br /><br /><span style="font-style: italic;">Kokonaan en halua koskaan unohtaa, enkä varmaan pystykään. Matkalla oli merkityksensä.</span>Muumihttp://www.blogger.com/profile/10291646003488226158noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1842739905352264743.post-65165605240949374062011-07-11T13:59:00.003+03:002011-07-11T14:38:22.570+03:00Askel eteenpäinKiitos kommentoijat! On kiva kuulla, että joku jaksaa vielä lukea blogia, vaikka aihepiiri on muuttumassa synkästä lapsettomuudesta valoisampaan odotukseen. Itse jätin melkein poikkeuksetta odotusblogit lukematta, kun omat hoidot olivat käynnissä ja epäonnistumiset masensivat elämää. Lapsettomana sitä ei vaan aina jaksa lukea muiden onnesta.<br /><br />Mietin asiaa tarkemmin, ja tuntuu, että yksi syy miksi blogista irtipäästäminen on niin vaikeaa, on kanssablogaajat. Tuntuu hurjalta ajatukselta irrottautua blogimaailmasta kokonaan. Haluan yhä lukea ja kuulla, mitä vertaistuelle kuuluu - niin yhä lapsettomille kuin niillekin, joita on onnistanut. Blogiystävyys on vähän niin kuin tosi elämänkin ystävät; ei niitä noin vaan taakseen halua jättää.<br /><br />Kuitenkin pysyn kannassani, enkä tule jakamaan täällä jokaista raskauden käännettä. Kirjoitan raskauden aikana, jos siltä tuntuu. Jos sanottavaa ei löydy, blogi hiljenee ja päättyy itsekseen. Antaa asioiden tapahtua. Tämä ei tietenkään poista sitä ettenkö yhä seuraisi teidän muiden blogeja. Ja viimeistään tammikuussa tulen toivottavasti kertomaan pitkän matkamme lopputuloksen. Siihen on viimeistään hyvä päättää.<br /><br />***<br /><br />Tänään kävimme NT-ultrassa, jossa kaikki hyvin. Viikkoja 13+3 vastaava sikiö heilutteli meille pienenpieniä sormiaan ja monotti kohdunseinää kauniilla, pitkällä jalkaterällään. Raskausviikot tarkentuivat reilu viikon eteenpäin (12+0 --> 13+3), aivan kuten olen itsekin koko ajan laskenut. Nyt on vihdoin oikea LA merkittynä äitiyskorttiinkin.<br /><br />Olisiko jo aika uskaltaa olla raskaana. Ihan rehellisesti, uskoa itsekin. Kaikkea voi vielä sattua, mutta riskialttein aika on nyt ohitettu ja olen nähnyt omin silmin, että kohdussani kasvaa voimakas lapsenalku, jolla on tällä hetkellä kaikki edellytykset kehittyä normaalisti.<br /><br />Kaunista kesän jatkoa!<br /><br />t. Muumimamma :-)Muumihttp://www.blogger.com/profile/10291646003488226158noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-1842739905352264743.post-40139569309903670642011-06-27T10:43:00.004+03:002011-06-27T12:05:21.124+03:00MuutoksiaOlen muuttumassa. Huomaan katsovani pikkuvauvoja. Sellaisia aivan pieniä, vasta muutaman viikon vanhoja. Ennen käänsin katseen nopeasti pois ja nielaisin. Nyt jään katsomaan, herkistymään ja hymyilemään sisäänpäin. Muiden vauvamahoista olen edelleen kateellinen ja hieman ärsyyntynyt. Mutta pikkuvauvat saavat jotain läikähtämään sydämessä. Sinänsä outoa, sillä en ole koskaan pitänyt aidosti muiden vauvoista (lukuunottamatta siskojeni lapsia). En ole lapsirakas, enkä jaksa ihastella vieraiden lasten edesottamuksia. Tämä piirre on aina ollut minussa, jo ennen lapsettomuutta. Lapsettomuus on varmasti vain vahvistanut sitä.<br /><br />Viikon päästä raskauden ensimmäinen kolmannes päättyy. Pitäisi uskaltaa alkaa suunnittelemaan tulevaa ja kertoa raskaudesta tutuille. En tiedä olenko valmis. Jotenkin odotan vain koko ajan, että maha alkaisi näkyä. Tarvitsen konkreettisen todisteen, jonka myötä voisin avautua. Huomaan myös, että odotan vauvaa luoksemme. En odota plussaa, en raskautta, vaan ihan oikeaa ihmistä. Millainen hänestä tuleekaan? Hämmentävä ja ihmeellinen ajatus!<br /><br />Koko ajan vahvistuu myös tunne siitä, että tämä blogi pitäisi päättää. Haluan päästää irti lapsettomuuden taakasta, vaikka tiedänkin, ettei se tule koskaan täysin katoamaan. Fyysiset ja henkiset arvet tulevat aina muistuttamaan koetusta matkasta. Samoin se, miten nykyään ajattelen asioista. Olen aivan toinen nainen, kuin ennen vuotta 2007, jolloin aloitimme yrityksen. Vaikeudet ovat hitsanneet minut ja mieheni vahvaksi pariksi. Tuntuu, että rakastan miestäni enemmän kuin koskaan aiemmin. Suru on tehnyt minusta nöyremmän. En väitä olevani lapsettomuuteni vuoksi parempi kuin muut, mutta olen parempi kuin entinen minäni. En ota pieniä vastoinkäymisiä enää niin raskaasti, enkä pidä mitään itsestäänselvyytenä. Siinä mielessä arvostan itseäni enemmän kuin aiemmin. Nyt kun oppisin vielä luottamaan siihen, että tätä onnea ei viedä meiltä pois. Sitten olen kaikkine arpinenikin tyytyväinen.<br /><br />Jos saisin näin jälkikäteen valita, en tietenkään valitsisi lapsettomuuden tietä enkä sitä surun määrää, joka matkalla on koettu. Nyt on kuitenkin helppo sanoa, että en ole enää niin pahoillani ja itsesäälin vallassa kaikesta tapahtuneesta. Pahoja asioita tapahtuu. Kaikille. Sille ei vain voi mitään. Elämä on epäreilu ja maailma tyly. Surun hetkellä kyselin, onko kaikella paskalla jokin tarkoitus; kasvattaa meitä ihmisinä, koetella kestävyyttämme, kiusata, rangaista... En koskaan löytänyt vastausta, enkä löydä sitä nytkään. Olen vain oppinut hyväksymään, että asioita tapahtuu. Halusit tai et.<br /><br />En tietenkään olisi halunnut menettää enkelilapsiamme enkä itkeä niin paljon kuin olen itkenyt. Mutta jos se kaikki piti kokea päästäksemme tähän pisteeseen, niin kestän sen. Voi kunpa vain olisimme silloin tienneet, että kaikki päättyy vielä joskus hyvin. Olisimme jaksaneet hitusen paremmin.<br /><br />Blogin kohtalo? Se jääköön avoimeksi. Skeptinen lapseton minussa käskee pitämään takaportin avoinna. Kaikkihan voi vielä mennä pieleen, ja silloin tarvitsen paikan, jossa voin purkaa tunteitani. Onnellinen odottaja minussa haluaisi pistää kaikelle pisteen, lopettaa blogin. Saa nähdä. Odotetaan vielä hetki.Muumihttp://www.blogger.com/profile/10291646003488226158noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-1842739905352264743.post-6915744641967993192011-06-17T10:20:00.004+03:002011-06-17T11:12:47.367+03:00NeuvolalääkärilläUltrassa sätki ja vipelsi viikkoja 9+2 vastaava alkio, jolla oli jo pienet käsien ja jalkojen alut näkyvillä. Lääkäri nauroi alkion jytäilylle. Itse tiputtelin onnen ja helpotuksen kyyneliä.<br /><br />Seuraava etappi on nt-/np-ultra. Veriseulan jätämme väliin, sillä emme koe sen antavan tarpeeksi luotettavaa ja painavaa lisätietoa sikiön terveydentilasta. Emme myöskään halua mahdollista turhaa huolta murehdittavaksi, jos tulos keikkuu raja-arvoilla. Jos niskaturvotus on huomattava, arvioimme tilanteen uudelleen. Muussa tapauksessa jatkamme eteenpäin uskoen ja toivoen, että saamme tästä raskaudesta elävän ja terveen lapsen syliin saakka.<br /><br />Miten te muut olette toimineet sikiöseulontojen suhteen?<br /><br />Toivon, että uskallan kohta palata ajatuksissani hetkeksi myös taaksepäin. Lapsettomuus on tuonut elämäämme surua, murhetta ja synkkiä ajatuksia. Mutta toisaalta uskon, että siitä on seurannut jotain arvokastakin. Kirjoitan siitä ehkä myöhemmin lisää.<br /><br />Tämä blogi ei tule jatkumaan odotusblogina, eikä ainakaan vauvablogina. Jos (tekisi mieli sanoa kun) pääsemme turvallisemmille vesille ja jatkuva menettämisen pelko alkaa hellittämään, lopetan blogin kirjoittamisen. Nyt haluan vielä purkaa tunteitani tänne.<br /><br />Lapsettomuus on vielä 100% läsnä.Muumihttp://www.blogger.com/profile/10291646003488226158noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-1842739905352264743.post-44590138653370412632011-06-15T14:49:00.004+03:002011-06-15T15:21:49.113+03:00Uusi blogipohjaKivikkoinen, harmaa polkumme on muuttumassa astetta helpommaksi kulkea. Uuden polun reunoilla kukkii kukat ja loistaa värit.<br /><br />------<br /><br />Ensimmäinen neuvolakäynti on takana ja ilokseni pääsen neuvolalääkärin vastaanotolle jo perjantaina. Lääkärikäynnillä tehdään alkuraskauden ultraus. Jännittää ihan hirveästi, onko kaikki mahassa edelleen hyvin. Tai ei jännitä, pelottaa. Onneksi perjantai on pian.<br /><br />Neuvolakäynnistä ei paljon käteen jäänyt. Yleistä lässytystä terveellisestä ruokavaliosta, liikunnan tarpeellisuudesta ja muista itsestäänselvyyksistä. Lapsettomuustaustastamme käytiin seuraava keskustelu:<br /><br />Terkka: "Miten olet jaksanut hoitojen aikana? Oli varmasti raskasta aikaa."<br /><br />Minä: "Mitä pidemmälle edettiin, sen helpommaksi koin lapsettomuuden käsittelyn yleisellä tasolla. Alkuaika oli melkoista shokkia, kun tajusi ettei lapsen saaminen ole meille helppoa."<br /><br />Terkka: "Niin, usein ne positiiviset ajatukset auttavat... monissa asioissa, näissäkin..."<br /><br /><span style="font-style: italic;">Minä mielessäni: "Jep, jep. Rennosti vaan ja positiivisia ajatuksia. Kyllä se plussa sieltä tulee. Vittu joo, pitikö tämäkin taas kerran kuulla."</span><br /><br />Minä: "No, sen on ainakin tästä taipaleesta oppinut, että omilla ajatuksilla ja teoilla ei voi mitenkään vaikuttaa näiden asioiden kulkuun."<br /><br />Neuvolakorttiin merkittiin karusti: 4. raskaus / 0 syntynyttä lasta. Repeytyneen kohdun ompelu kirjattiin ylös, sillä sen myötä saatamme joutua suunniteltuun sektioon, jos raskaus etenee loppuun saakka. Nyt pitäisi myös päättää haluammeko sikiöseulontoihin. Ja verikokeessakin pitäisi käydä testauttamassa vesirokon vasta-aineet.<br /><br />Huh... Jotenkin kaiken pohtiminen ja tekeminen tuntuu nyt todella raskaalta. En uskalla heittäytyä vieläkään raskaana olevan rooliin ja suunnitella tulevaa.<br /><br />Kun nyt vain saisimme tietää, että alkiomme sydän yhä sykkii.Muumihttp://www.blogger.com/profile/10291646003488226158noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1842739905352264743.post-21658880584752435562011-06-07T13:55:00.003+03:002011-06-07T14:11:12.238+03:00Rv 8+1Oireita vihdoin havaittavissa. Rinnat ovat muuttuneet sivuilta aroiksi ja hieman turvonneet. Vatsa on iltaisin todella turvoksissa, ja uusimpana tulokkaana flunssa, joka iski aivan puun takaa. En muista koska olen viimeksi sairastanut. Nyt haluan siis hyvällä syyllä pitää flunssaa yhtenä raskausoireena. Voihan se olla sattumaakin, että flunssa tuli juuri nyt, mutta minulle se kelpaa mainiosti oireeksi - oljenkorrekseni :)<br /><br />Varasin ajan neuvolaankin jo. Oireista, äitiyskortista, varhaisultrakuvasta ja neuvola-ajasta huolimatta on vaikea muistaa olevansa raskaana. Jotenkin se sana ei vain istu suuhuni enkä osaa edelleenkään nauttia tilanteesta.<br /><br /><span style="font-style: italic;">Minä + Raskaana = Ei tunnu todelliselta.</span><br /><br />Odotan seuraavaa ultraa - joka taitaa olla nt-/np-ultra - kuin kuuta nousevaa. Haluan nähdä omin silmin, että sisälläni todella on elämää. Haluan, erottaa vauvamme ääriviivat ultrakuvasta. Haluan nähdä sen kauniisti tuikkivan tähden taas. Kaipaan jotain konkreettista todistetta raskaudestani. Ja ennen kaikkea haluaisin, että myös mieheni näkisi vihdoin omin silmin Murusemme.<br /><br />Voi kunpa kaikki olisi hyvin, vaikka äiti sairastaakin, on väsynyt ja kiukkuinen, ja pelkää taas kuvitelleensa kaiken.Muumihttp://www.blogger.com/profile/10291646003488226158noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-1842739905352264743.post-68196942789738868772011-05-30T10:17:00.009+03:002011-05-30T10:58:46.100+03:00Oireettomuuutta ja pohdintaaKokonaisvaltainen oireettomuus jatkuu. Tuntuu ihmeelliseltä, että sisälläni sykkii pieni elämänalku ja minä en tunne mitään. Jos hakemalla haen jotain viitteitä raskausoireista, niin väsymys on ainoa, jonka voin allekirjoittaa. Plussan ja ultran välillä olin useana päivänä täysin voimaton. Nyt samanlaisia päiviä ei enää ole, vaikka iltaisin simahdankin jo yhdeksän pintaan sohvalle :)<br /><br />Zumenon-annosta aletaan pienentää jo tällä viikolla ja lopetus tapahtuu rv9. Lugeja jatkan niin, että rv9 annos puolitetaan ja rv10 lopetan lääkkeet kokonaan. Olen tyytyväinen, että hoitava lääkärimme ei kuulu siihen koulukuntaan, joka käskee lopettamaan tukilääkityksen heti plussaan. Minulla on luonnostaan tavattoman ohut limakalvo, joten tuntuu hyvältä käyttää lääkkeitä vielä hetki.<br /><br />Varhaisultran tehnyt lääkäri laski raskausviikot hieman eritavalla kuin lapsettomuuspolin kätilö (silloin kun varasin aikaa varhaisultraan). Alkiomme on aina pakastettu tai siirretty kolmantena päivänä punktiosta. Lääkärin mielestä siirtopäivä on siis rv 2+3. Kätilö laski siirtopäiväksi 2+2. Kätilö perusteli laskentaansa sillä, että yleisen käytännön mukaan laskutapa on tuo 2+2. Ultrapäivänä alkio vastasi kokonsa perusteella viikkoja 6+2. Lääkäri laski viikot 6+4 ja kätilön laskutavan mukaan ultrapäivänä raskausviikkoja oli kasassa 6+3. Kumpi on oikeassa?<br /><br />Kertokaahan, kuinka teillä on laskettu viikot?<br /><br />Siskoni on joskus sanonut kolmen lapsen kokemuksella, että raskauden kyllä aavistaa ja tuntee sisimmässään. Minä en uskaltanut aavistaa. Pelkäsin vain pahinta. Nyt jälkikäteen ajateltuna saatoin kuitenkin jollain tasolla tuntea tärpin tapahtuneen. 2-3 päivää siirrosta tajusin yöllä vuotavani kirkasta limaa. Se ei ollut perinteistä lugesotkua. Luulin, että aloin vuotamaan verta - sellainen hulahdus housuissa kävi. Piti oikein nousta ylös tarkistamaan tilanne. Sama toistui seuraavana yönä, hieman lievempänä. Uskon, että kyseessä oli kiinnittymisvuoto. Ajoitus ainakin täsmäisi. Noina hetkinä heräsi toivo, vaikken uskaltanut sitä itsellenikään myöntää.Muumihttp://www.blogger.com/profile/10291646003488226158noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-1842739905352264743.post-70790600380414798742011-05-27T13:19:00.007+03:002011-05-27T13:34:05.253+03:00Tuikkiva tähtemme<span style="font-style: italic;">Glorian Koti, Kotivinkki, MeNaiset, Kotivinkki uudestaan. </span><br /><br />Kaikki nämä lehdet ehdin selata läpi, kun odottelen polin aulassa vuoroani. Olen klinikalla 20 minuuttia etuajassa. Siinä ajassa ehdin selata lehdet, näpertämään hermostuneesti neuletakkini reunaa ja tekemään sotasuunnitelman sille, jos uutiset ovatkin huonoja. Sunnittelen lukkiutuvani klinikan vessaan itkemään. Vasta sen jälkeen pystyn ajamaan töihin ja kohtaamaan ihmisiä.<br /><br />Oma lääkärini sijaan minut vastaanottaa nuori, uusi naislääkäri. Lääkäri saa tuskin asetettua ultralaitteen sisälleni, kun kuulen jo hihkaisun: ”Kyllä vaan, täällä on asukas!” ”Ja sykekin on jo näkyvissä – katso!” ”Ihastellaanko sitä hetki?” Nyökyttelen nyyhkytyksen lomassa. Syke on kuin tuikkiva tähti, vaikken muuten hahmotakaan, mikä kaikista niistä tummista ja vaaleista laikuista on 5 mm mittainen ja raskausviikkoja 6+3 vastaava sikiö. Lääkäri tutkii vielä tarkkaan ruskuaispussin sijainnin – hienosti keskellä kohtua.<br /><br />Seuraavaksi saan käteeni tukilääkitysreseptin ja neuvolakortin, jossa on jo laskettu aikakin. Kortin väliin lääkäri sujauttaa ultrakuvan. Kuva on nyt suurin aarteni, jota ihastelen puolen tunnin välein. Hassu musta-valko-harmaan massan ja epämääräisten laikkujen muodostama kuvio. Ja ne kaksi ruksia. Niiden välissä on Murumme.<br /><br />En voi uskoa, että tämä kaikki tapahtuu minulle, meille. Tämä on neljäs raskauteni, mutta vielä koskaan en ole saanut ihastella tuikkivaa sykettä ruudulta ja nauttia alkaneesta raskaudesta. Neljä pitkää vuotta tätä on toivottu ja nyt ollaan pidemmällä kuin koskaan. Olen hirvittävän kiitollinen.<br /><br />Juuri nyt en pelkää mitään. Yhdessä pienessä hetkessä harmaa maailmani kirkastui väriloistoksi. En voi olla hymyilemättä.Muumihttp://www.blogger.com/profile/10291646003488226158noreply@blogger.com20