Ultraa odotellessa

Sain varhasultran ensi tiistaille eli rv 7+1. Odottaminen on yhtä tuskaa - kirjaimellisesti. Olen saanut jo kolme rajua kipukohtausta noin viikon sisällä. Kivut tulevat aina iltaisin ja tekevät täysin toimintakyvyttömäksi.

Eilen se tapahtui taas, rajumpana kuin aiemmin. Tällä kertaa vilunväreet, kuvotus, vatsan kuumotus ja krampit saivat kaverikseen pistokset. Jokainen asennon vaihto sai aikaan kylkipistoksen. Pyörin sängyssä kyyneleet silmissä puoli kahdeksasta aina puolille öin. Vielä aamullakin vatsa oli arka. Kaiken kukkuraksi olen tämän viikon yksin kotona, kun mies on reissussa... tunnit tuntuivat ikuisuudelta ja pelotti kamalasti. Onneksi koirat tulivat viereen lämmikkeeksi ja lohduttamaan.

Toisaalta järki sanoo, että niin kauan kun ei ole vuotoa, ei ole hätää. Ja jos kyseessä olisi akuutti kohdunulkoinen, ei kipu varmasti menisi ohi muutamassa tunnissa. Olen guuglannut kaikki mahdolliset alkuraskauden vatsakivuista kertovat palstat ja keskustelut läpi. Kohdun kasvukipuja, sanovat. Jostain luin myös, että vatsan alueelle tehdyt leikkaukset ja niistä jääneet arvet saattavat lisätä kipua, kun kohtu alkaa kasvaa ja vatsa venyä. No, minullahan arpia riittää... kolme arpea umpparin tähystysleikkauksesta, ja kolme lisää munanjohtimen poistosta KU:n yhteydessä.

Inhottavaa jännittää joka ilta tuleeko kipu taas. Tule jo tiistai! Olen valmis kestämään mitä tahansa, kunhan pienellä olisi kaikki hyvin - ja sykkivä sydän.

Pelottavaa vatsakipua

Eilinen sai kaikki pelot kertarysäyksellä liikkeelle. Pelkään kohdunulkoista ja keskenmenoa. Miehenikin oli todella huolissaan. Tässäkö tämä nyt taas oli? Eikö minusta ole muuhun kuin parin viikon pituiseen raskauteen?

Eilen illalla myöhään vatsaani alkoi juilia ja jomottaa. Kipu tuntui aluksi voimakkalta menkkakivulta. En huolestunut, vaan jatkoin iltatoimia. Pian oli kuitenkin vaikeaa olla pystyssä ja vatsaa poltteli supistuksenomaisesti (kuvittelen supistusten tuntuvan tuollaiselta...). Kohta en kyennyt muuta kuin makaamaan sohvalla silmät kiinni, vilunväreiden ja vatsakramppien aaltoillessa vuoronperään läpi kropan. Pahin kipukohtaus oli ohi alle tunnissa. Jäljelle jäi pelko.

Sain samankaltaisen kipukohtauksen aiemmin syksyllä, hieman ennen kuin kohdunulkoinen todettiin. Silloin alkoi vuotokin. Nyt minulla on Luget ja Zumenon yhä päivittäisessä käytössä... Ehkä ne pitävät vuodon poissa.

Tänään aioin varata varhaisultran ja vaatia pääseväni sinne jo ensi viikolla. Ensi viikolla alkaa jo kuudes viikko. Kai siellä silloin jo jotain näkyy - jos on näkyäkseen.

Nyt pettää maltti ja hermo.

Hämmennys jatkuu

Sain eilen tiedon, että toinen sulatuksesta selvinnyt alkiomme lopetti jakautumisen muutamassa päivässä, joten sitä ei pakastettu uudelleen. Näin ollen pakkasukkovarastomme on kaluttu tyhjiin. Tavallaan olisi ollut helpottava ajatus, että meitä odottaa vielä yksi mahdollisuus klinikan pakkasessa. Jos vaikka tässä raskaudessa menee jotain mönkään tai jos joskus haluamme muuten vaan uudestaan siirtoon. No... se olisi ehkä ollut liikaa haluttu. Nyt on tärkeintä se, että siirretty alkio, pieni sisupussimme yrittää jatkaa elämäänsä kohdussani. Tai edes on siellä, missä pitää.

Yllätyin, kun kuulin että meidän pitää mennä yksityiselle varhaisultraan, mikäli haluamme varmistua siitä, että kohdussani on elämää. Olin kuvitellut, että kahden KU:n taustalla saisin ensimmäisen tsekkauksen hoitaneella klinikalla (julkinen). Näin ei kuitenkaan ole. Oman mielenrauhan vuoksi aioin pulittaa sen vajaat 70 euroa varhaisultrasta, meni sitten syteen tai saveen. Pakko varmistua. Vasta sen jälkeen uskallan ajatella seuraavia askelia.

Oireita ei edelleenkään ole. Ilman plussaa en todellakaan tietäisi olevani raskaana. Toivottavasti kuitenkin olen. Nyt pitää elää jännityksessä seuraavat pari viikkoa ennen kuin ultra kertoo, onko meillä vihdoin ihan oikea mahdollisuus tulla äidiksi ja isäksi.

Hitsit, että tuntuu oudolta kirjoittaa tuollaista; "äidiksi ja isäksi". Enhän minä tule IKINÄ raskaaksi. Minä olen lapsettomuudesta kärsivä nainen, jolla on tuubat tukossa.

Tämä päivä on aina täällä, huominen ei koskaan

Testasin tänään. Täydellinen yllätys: plussa!

Päähän ei mahdu mitään muuta. Epäuskoinen onnellisuus sumentaa ajatuksenjuoksun. Onko kolmen vuoden odotus vihdoin palkittu? Meidän historialla olisi kaikki oikeus olla huolissaan ja murehtia itsensä puhki miettien, mikä kaikki voi vielä mennä pieleen. KU-raskaus on meille mahdollinen, jopa todennäköinen vaihtoehto. Huoli kuuluu kuitenkin huomiselle. Tänään olen vain onnellinen. Olen raskaana.

Kaikki on valmista suureen pettymykseen

Huomenna saan netistä tilaamani raskaustestit. Ostin halvimmat mahdollisesti, ettei harmittaisi niin paljon tuijottaa sitä yhtä viivaa - ei mene rahat hukkaan. Lugeja olen ostanut apteekista vain juuri tarvittavan määrän; testipäivään saakka. Viinikaapissa odottaa ihana chileläinen, jonka voin nauttia sunnuntaina ruoan kanssa. Olen ilmoittautunut koiraharrastusseuran pikkujouluihin marraskuun lopulla. Tiedossa on varsin kosteat juhlat. Terveyssidepaketti odottaa WC:ssä. Olen säästänyt itseäni jo ennakkoon ja jättänyt kertomatta siirrosta suurimmalle osalle läheisistäni. Ei tarvitse lukea osanottavia viestejä, eikä tuplata omaa surua.

Kaikki on valmista.

PAS nro1

Palasin vielä raportoimaan kuluvan hoidon käänteitä...

Alkionsiirto tehtiin eilen. Nyt odotetaan sormet ja varpaat ristissä yrittääkö arvokas 8-soluinen aarteemme kiinnittyä kohtuun. Yritä nyt edes, pieni!

En aio muuttaa elämänrytmiä tai tapojani. Ainoastaan alkoholi saa nyt jäädä (lukuunottamatta satunnaista punaviinilasia). Aion saunoa, liikkua ja tehdä töitä ihan normaalisti. Keskustelupalstat ovat pullollaan mielipiteitä ja neuvoja siitä, mikä on tai ei ole sopivaa alkionsiirron jälkeen. Toisaalta sitä miettii tuhoutuvatko alkion mahdollisuudet, jos ei nyt ota rennosti seuraavia kahta viikkoa... Mutta hei, ei mulla ole varaa heittäytyä kahdeksi viikoksi sohvalle foolihappoa vetelemään ja unohtaa koko muu maailma. Katsotaan nyt sitten miten käy.

Molemmat alkiomme selvisivät sulatuksesta. Olivat edelleen hyvälaatuisia 8-soluisia, kuten pakastettaessakin. Aikamoisia sisupusseja! Toista solua, sitä jota ei siirretty, viljellään vielä hetki ja katsotaan, josko se olisi uudelleenpakastuskelpoinen. Aika hienoa, jos näin on :)

Arvatkaas minne testipäivä osuu... Isänpäivään. Glups.