Erittäin hyvälaatuinen 8-soluinen alkio otettu tänään kyytiin :) Meinaan koko ajan pillahtaa itkuun, olen niin onnellinen hyvistä lähtöasetelmista. Pakkaseenkin jäi pari kaveria. Nyt pitäisi vaan levätä ja odottaa... Ajatukset pyörii kahdeksan maailman tärkeimmän solun ympärillä. Huh, mitenkähän pystyn keskittymään yhtään mihinkään seuraavien viikkojen aikana?
Itse siirto-operaatio oli nopea ja kivuton. Katetrin laiton yhdeydessä tuntui kuukautiskipuun verrattavaa jomotusta, mutta muuten kokemus oli hyvä. Punktion ja siirron suorittanut lääkärikin oli todella ihana tyyppi. Pelkkää positiivista siis. Lugejen kanssa läträäminen sen sijaan on ärsyttävää, hankalaa ja loputonta. Ihan oikeasti - onko normaalia tunkea sormi omaan alapäähänsä kuusi kertaa päivässä (3 x 2 tabl. / pvä)? Ja pahimmillaan se pitää tehdä jossain julkisessa wc:ssä... Ällöä!
Maha on ollut välipäivien ajan todella turvoksissa ja tänään siirto-operaation jälkeen munasarjojen tienoilta on vähän jomotellut. Mutta kunhan saan tämän kirjoitettua aion heittäytyä sohvalle lepäämään kera suklaan ja nautiskella ajatuksesta, että sisälläni saattaa olla pieni elämänalku! Haluan liidellä pää pilvissä ainakin tämän päivän. Haluan olla toiveikas - silläkin uhalla, että mahdollinen romahdus sattuu kahta kauheammin.
Kuulumisiin viimeistään testipäivänä, hyvässä tai pahassa.
torstai 29. huhtikuuta 2010
maanantai 26. huhtikuuta 2010
Punktio
Punktiosta on nyt nelisen tuntia ja olo on varsin hyvä! Olin yllättynyt toimenpiteen kivuttomuudesta ja siitä, kuinka hyvä vointini on. Maha on toki turvoksissa ja munasarjojen tienoilla on tunne "että jotain on tehty", kivusta ei voi kuitenkaan puhua.
Punktio sujui vauhdilla; vaatteiden vaihto sairaalavaatteisiin, pikainen wc-käynti, siirtyminen toimenpidehuoneeseen, piuhojen kiinnitys (pulssin seuranta ja lisähappiviikset), tippa suoneen ja sen jälkeen kehon valtasi ihanan euforinen olotila. "Kivat päiväkännit" - kuten totesin miehelleni toimenpiteen jälkeen heräämössä :) Munarakkulat imettiin ensin oikealta, enkä tuntenut juuri mitään. Vasemman puolen kohdalla kipulääkkeen vaikutus alkoi jo hälvetä, mutta sielläkin ainoastaan parin rakkulan kohdalla tuntui kuukautiskipuun verrattavaa kivistystä.
Toimenpiteen jälkeen siirryin heräämöön pötköttömään ja mies tuli pitämään seuraa. Ehkä noin puolen tunnin kuluttua otin yhden Buranan, söin ja join hieman, ja sitten olimmekin valmiita. Lääkärin luona käytiin vielä kuulemassa tulos. Toimenpiteen aikana olin "kännipäissäni" kuulevani lukemia 12 ja 17... ehkä rakkuloiden määriä? Mutta niistä ei niin väliä, sillä lopputuloksemme oli - tadaa - huikeat 17 munasolua! Huikeat sen vuoksi, että ennakko-odotukset eivät olleet korkealla. Pienet muniksen alut ovatkin ottaneet loppukirin viimeisen Puregonin ja Pregnylin aikana. En tiedä liittyykö tähän viimevaiheen kypsymiseen myös se, että koin pe-la välisenä yönä todella epämukavia tuntemuksia munasarjojen seudulla. Olin vielä lauantainakin aika kipeä.
Nyt pitää ottaa rauhallisesti pari päivää - ja niin, ne ällöt Luget on aloitettava tänään illalla... Jos kaikki sujuu tästäkin eteenpäin hyvin, menen torstaina klinikalle hakemaan pientä kyytiläistä! Lääkäri lupasi soitella, jos tulee mutkia matkaan. Toivottavasti puhelin ei soi. Olo on todella hämmentynyt. Näinkö helposti se loppujen lopuksi kävi? Olemmeko tosiaan jo näin pitkällä? Tiedän, että jännittävimmät ajat ovat vielä edessäpäin, mutta toisaalta IVF-hoitoon pääseminen on kolmen vuoden odotuksen jälkeen jo puoli voittoa. En osaa vielä edes jännittää raskaustestin tulosta. Nyt odotan vain torstaita ja hyviä alkio-uutisia saapuvaksi.
... ja vielä loppuun, kiitos kommentoijat! On ihana tietää, että joku elää tässä tunnemyrkyssä mukana.
Punktio sujui vauhdilla; vaatteiden vaihto sairaalavaatteisiin, pikainen wc-käynti, siirtyminen toimenpidehuoneeseen, piuhojen kiinnitys (pulssin seuranta ja lisähappiviikset), tippa suoneen ja sen jälkeen kehon valtasi ihanan euforinen olotila. "Kivat päiväkännit" - kuten totesin miehelleni toimenpiteen jälkeen heräämössä :) Munarakkulat imettiin ensin oikealta, enkä tuntenut juuri mitään. Vasemman puolen kohdalla kipulääkkeen vaikutus alkoi jo hälvetä, mutta sielläkin ainoastaan parin rakkulan kohdalla tuntui kuukautiskipuun verrattavaa kivistystä.
Toimenpiteen jälkeen siirryin heräämöön pötköttömään ja mies tuli pitämään seuraa. Ehkä noin puolen tunnin kuluttua otin yhden Buranan, söin ja join hieman, ja sitten olimmekin valmiita. Lääkärin luona käytiin vielä kuulemassa tulos. Toimenpiteen aikana olin "kännipäissäni" kuulevani lukemia 12 ja 17... ehkä rakkuloiden määriä? Mutta niistä ei niin väliä, sillä lopputuloksemme oli - tadaa - huikeat 17 munasolua! Huikeat sen vuoksi, että ennakko-odotukset eivät olleet korkealla. Pienet muniksen alut ovatkin ottaneet loppukirin viimeisen Puregonin ja Pregnylin aikana. En tiedä liittyykö tähän viimevaiheen kypsymiseen myös se, että koin pe-la välisenä yönä todella epämukavia tuntemuksia munasarjojen seudulla. Olin vielä lauantainakin aika kipeä.
Nyt pitää ottaa rauhallisesti pari päivää - ja niin, ne ällöt Luget on aloitettava tänään illalla... Jos kaikki sujuu tästäkin eteenpäin hyvin, menen torstaina klinikalle hakemaan pientä kyytiläistä! Lääkäri lupasi soitella, jos tulee mutkia matkaan. Toivottavasti puhelin ei soi. Olo on todella hämmentynyt. Näinkö helposti se loppujen lopuksi kävi? Olemmeko tosiaan jo näin pitkällä? Tiedän, että jännittävimmät ajat ovat vielä edessäpäin, mutta toisaalta IVF-hoitoon pääseminen on kolmen vuoden odotuksen jälkeen jo puoli voittoa. En osaa vielä edes jännittää raskaustestin tulosta. Nyt odotan vain torstaita ja hyviä alkio-uutisia saapuvaksi.
... ja vielä loppuun, kiitos kommentoijat! On ihana tietää, että joku elää tässä tunnemyrkyssä mukana.
perjantai 23. huhtikuuta 2010
Viimeisen välietapin tulokset
Kolmannen ja viimeisen punktiota edeltävän seurannan tulos:
- oikealla yksi 18 mm ja useita pienempiä muniksia,
- vasemmalla 2 x 16 mm, 1 x 15 mm ja useita pienempiä.
Punktioon mennessä täyteen kokoon kypsyneitä muniksia on todennäköisesti 3-4 kpl. Lääkäri sanoi munasarjojeni olevan PCO-tyyppiset... Häh?! Eipä ole tällaistakaan aiemmin ollut esillä, mutta PCO taipumus selittäisi kyllä edellisen piikityskierroksen huonon lopputuloksen; paljon pieniä, ei yhtään riittävän isoa munista. Munanjohdinongelmien lisäksi mulla on siis vielä vammaiset munasarjatkin... Hienoa.
Ensimmäinen tunne ultrauksen jälkeen oli pettymys. Miehenikin ihmetteli puhelimessa "niin vähän?". Ensikertalaisina me ei tietenkään tiedetä paljonko muniksia yleensä onnistutaan pistoshoidoilla kasvattamaan, ja lääkärikin totesi ettei tässä mitään tähtitieteellisiä lukemia tavoitella. Mutta silti nopea päättelyketju saa epäilemään mahdollisuuksia: kuinka moni lähtee jakautumaan, saadaanko me tuosta määrästä edes yhtä hyvälaatuista alkiota aikaan, jääkö meille mitään pakkaseen?
Mutta hei, me ei tarvita kuin se yksi hyvä ja kasvukykyinen yksilö! Sen ajatuksen voimalla mennään eteenpäin. Lauantaina käyn polilla pistättämässä Pregnylin ja maanantaina on keräyspäivä.
Wish me luck!
- oikealla yksi 18 mm ja useita pienempiä muniksia,
- vasemmalla 2 x 16 mm, 1 x 15 mm ja useita pienempiä.
Punktioon mennessä täyteen kokoon kypsyneitä muniksia on todennäköisesti 3-4 kpl. Lääkäri sanoi munasarjojeni olevan PCO-tyyppiset... Häh?! Eipä ole tällaistakaan aiemmin ollut esillä, mutta PCO taipumus selittäisi kyllä edellisen piikityskierroksen huonon lopputuloksen; paljon pieniä, ei yhtään riittävän isoa munista. Munanjohdinongelmien lisäksi mulla on siis vielä vammaiset munasarjatkin... Hienoa.
Ensimmäinen tunne ultrauksen jälkeen oli pettymys. Miehenikin ihmetteli puhelimessa "niin vähän?". Ensikertalaisina me ei tietenkään tiedetä paljonko muniksia yleensä onnistutaan pistoshoidoilla kasvattamaan, ja lääkärikin totesi ettei tässä mitään tähtitieteellisiä lukemia tavoitella. Mutta silti nopea päättelyketju saa epäilemään mahdollisuuksia: kuinka moni lähtee jakautumaan, saadaanko me tuosta määrästä edes yhtä hyvälaatuista alkiota aikaan, jääkö meille mitään pakkaseen?
Mutta hei, me ei tarvita kuin se yksi hyvä ja kasvukykyinen yksilö! Sen ajatuksen voimalla mennään eteenpäin. Lauantaina käyn polilla pistättämässä Pregnylin ja maanantaina on keräyspäivä.
Wish me luck!
torstai 22. huhtikuuta 2010
Musta(vatsa)makkara
Huomenna selviää kasvatuksen tulos ja punktiopäivä. Nyt oli kuitenkin tultava pikaisesti kirjaamaan oireet ylös...
Tiistai-iltana vatsan turvotusta, eilen keskiviikkona pistelyä ja erittäin runsasta turvotusta, tänään rauhallisempaa. Onneksi on edes jotain oireita ja tuntemuksia vatsan seudulla, mutten en uskoisi sisälläni kasvavan yhtään mitään.
Vatsamakkarani näyttää lähinnä narkkarin työmaalta mustelmineen ja punertavine pistosjälkineen. Nyt jos olisi tyttöjen saunailta tiedossa, jättäisin sen kyllä suosiolla väliin. Maha on sen verran karun näköinen. "Kaaduin pyörällä", "koira töytäisi mahaa" tai "multa otettiin verikokeita mahasta" selitykset ei varmaan menisi läpi... Viime päivinä pistäminen on jo ollut hankalaa, kun "puhdasta" ihoa on melko vähän navan ympäristössä jäljellä.
Jännittää - kunpa kaikki näyttäisi huomenna hyvältä loppurutistusta ajatellen!
Tiistai-iltana vatsan turvotusta, eilen keskiviikkona pistelyä ja erittäin runsasta turvotusta, tänään rauhallisempaa. Onneksi on edes jotain oireita ja tuntemuksia vatsan seudulla, mutten en uskoisi sisälläni kasvavan yhtään mitään.
Vatsamakkarani näyttää lähinnä narkkarin työmaalta mustelmineen ja punertavine pistosjälkineen. Nyt jos olisi tyttöjen saunailta tiedossa, jättäisin sen kyllä suosiolla väliin. Maha on sen verran karun näköinen. "Kaaduin pyörällä", "koira töytäisi mahaa" tai "multa otettiin verikokeita mahasta" selitykset ei varmaan menisi läpi... Viime päivinä pistäminen on jo ollut hankalaa, kun "puhdasta" ihoa on melko vähän navan ympäristössä jäljellä.
Jännittää - kunpa kaikki näyttäisi huomenna hyvältä loppurutistusta ajatellen!
maanantai 19. huhtikuuta 2010
Hyvää mieltä ja raivonpuuskia
Ensimmäinen seurantaultra takana ja näkymät hyvät; vasemmalla 8 munista tulossa, oikean puolen määrä meni multa ohi, mutta oli niitä sielläkin. Isoin on tällä hetkellä 12 mm. Me happy!
Piikittelyä jatketaan perjantaihin samalla 150 IU annoksella ja silloin päätetään Pregnylin piikityspäivä sekä munasolujen keräysajankohta. Hoitsu varotteli, että vaikka olo on tähän asti ollut hyvä, niin tällä viikolla voi oireita alkaa ilmaantumaan. Sen verran monta munista siellä on kasvamassa.
Kiitos muuten kaikille edellisen kirjoituksen kommentoijille tsempityksestä. Jaksan aina hämmästellä sitä, kuinka tärkeältä ja hyvältä tuntuu, kun joku sanoo: toivon teille hyvää. Kiitos! Minäkin toivotan teille kaikille onnea ja jaksamista omissa hoidoissanne tai hoitojen odottelussa. Olette tärkeitä, vaikkemme toisiamme tunnekaan :)
Vielä pakko kertoa siitä ainoasta oireesta, jonka olen tässä hormoonihuurujen keskellä itsessäni tunnistanut. Ärsytys-kynnykseni on nyt hyvin matalalla ja raivonpuuskat ovat normaaliin verrattuna potenssiin sata. En suostunut aiemmin myöntämään miehelleni, että olen pinna kireällä, mutta eräs öinen episodi sai minut tunnustamaan asian itselleni.
Heräsin yöllä johonkin, ehkä mieheni kuorsaukseen, ehkä johonkin muuhun - yhtä kaikki, en saanut enää unta. Pyörin ja puhisin sängyssä hetken aikaa ja sitten se iski: raivo! Syöksyin ulos makkarista kiroten ja tyynyjä seinään viskellen. Kiskaisin wc:n oven auki ja kaivoin kaapista korvatulpat - edelleen jatkuvasti kiroten. Paiskasin vielä korvatulppa-askin täydellä voimalla takaisin kaappiin. Sitten helpotti. Tyynen rauhallisena palasin tulpat korvissa sänkyyn ja nukahdin.
En normaalisti juurikaan kiroile, enkä todellakaan paisko esineitä - en edes suuttuessani. Mieheni kuorsaus ei häiritse minua oikeastaan koskaan. Mutta nyt ärsyynnyn näköjään jopa siitä. Aamulla kyselin varovasti mieheltä herätinkö tämän yöllä wc:ssä käydessäni... en kuulemma herättänyt. Onneksi. Ei tarvinut hävetä :)
Piikittelyä jatketaan perjantaihin samalla 150 IU annoksella ja silloin päätetään Pregnylin piikityspäivä sekä munasolujen keräysajankohta. Hoitsu varotteli, että vaikka olo on tähän asti ollut hyvä, niin tällä viikolla voi oireita alkaa ilmaantumaan. Sen verran monta munista siellä on kasvamassa.
Kiitos muuten kaikille edellisen kirjoituksen kommentoijille tsempityksestä. Jaksan aina hämmästellä sitä, kuinka tärkeältä ja hyvältä tuntuu, kun joku sanoo: toivon teille hyvää. Kiitos! Minäkin toivotan teille kaikille onnea ja jaksamista omissa hoidoissanne tai hoitojen odottelussa. Olette tärkeitä, vaikkemme toisiamme tunnekaan :)
Vielä pakko kertoa siitä ainoasta oireesta, jonka olen tässä hormoonihuurujen keskellä itsessäni tunnistanut. Ärsytys-kynnykseni on nyt hyvin matalalla ja raivonpuuskat ovat normaaliin verrattuna potenssiin sata. En suostunut aiemmin myöntämään miehelleni, että olen pinna kireällä, mutta eräs öinen episodi sai minut tunnustamaan asian itselleni.
Heräsin yöllä johonkin, ehkä mieheni kuorsaukseen, ehkä johonkin muuhun - yhtä kaikki, en saanut enää unta. Pyörin ja puhisin sängyssä hetken aikaa ja sitten se iski: raivo! Syöksyin ulos makkarista kiroten ja tyynyjä seinään viskellen. Kiskaisin wc:n oven auki ja kaivoin kaapista korvatulpat - edelleen jatkuvasti kiroten. Paiskasin vielä korvatulppa-askin täydellä voimalla takaisin kaappiin. Sitten helpotti. Tyynen rauhallisena palasin tulpat korvissa sänkyyn ja nukahdin.
En normaalisti juurikaan kiroile, enkä todellakaan paisko esineitä - en edes suuttuessani. Mieheni kuorsaus ei häiritse minua oikeastaan koskaan. Mutta nyt ärsyynnyn näköjään jopa siitä. Aamulla kyselin varovasti mieheltä herätinkö tämän yöllä wc:ssä käydessäni... en kuulemma herättänyt. Onneksi. Ei tarvinut hävetä :)
keskiviikko 14. huhtikuuta 2010
Munien kasvatusta
Pari ensimmäistä piikityspäivää takana 150 IU annoksella. Tuntuu, että tällä kertaa Puregon kirvelee pistoskohdassa enemmän kuin "harjoituskierroksella". Ensimmäinen kontrolliultra on ensi viikon alussa ja viikon lopulla pääsemme toivon mukaan määrittämään punktiopäivän. Uskomatonta - me ollaan jo näin pitkällä! Me, jotka on tottuneet aina vaan odottamaan.
Saa nähdä mitä keksin aamuisten poissaolojen syyksi töissä. Auton huolto, hammaslääkäri, lääkäri, huoltomiehen saapuminen... onhan näitä, tekosyitä. Omatunnossa tuntuu aina pistos, kun joutuu peittelemään todellista syytä. Mutta hitto sentään, nyt on mun vuoro ottaa takaisin kaikki ne ylityötunnit, jotka olen puurtanut pitkin syksyä ja alkuvuotta! Kylmän viileesti vaan kohti valkoisia valheita...
Tämä viikko on lupa elää ihan normaalisti, mutta toisella piikitysviikolla pitäisi kuulemma jo rauhoittaa menoa ja välttää fyysisiä ponnisteluja. Heippa vaan rankat treenit ja ratsastustunnit, vähäksi aikaa. Tai toivon mukaan vähän pidemmäksikin aikaa... ei haittaisi ollenkaan, jos pahoinvointi tai väsymys yllättäisi vapun jälkeen.
Viikon sisällä nähdään ensimmäiset merkit hoidon onnistumisesta tai epäonnistumisesta - kasvakaa munikset, kasvakaa! Vahvistukaa ja antakaa meille mahdollisuus.
Saa nähdä mitä keksin aamuisten poissaolojen syyksi töissä. Auton huolto, hammaslääkäri, lääkäri, huoltomiehen saapuminen... onhan näitä, tekosyitä. Omatunnossa tuntuu aina pistos, kun joutuu peittelemään todellista syytä. Mutta hitto sentään, nyt on mun vuoro ottaa takaisin kaikki ne ylityötunnit, jotka olen puurtanut pitkin syksyä ja alkuvuotta! Kylmän viileesti vaan kohti valkoisia valheita...
Tämä viikko on lupa elää ihan normaalisti, mutta toisella piikitysviikolla pitäisi kuulemma jo rauhoittaa menoa ja välttää fyysisiä ponnisteluja. Heippa vaan rankat treenit ja ratsastustunnit, vähäksi aikaa. Tai toivon mukaan vähän pidemmäksikin aikaa... ei haittaisi ollenkaan, jos pahoinvointi tai väsymys yllättäisi vapun jälkeen.
Viikon sisällä nähdään ensimmäiset merkit hoidon onnistumisesta tai epäonnistumisesta - kasvakaa munikset, kasvakaa! Vahvistukaa ja antakaa meille mahdollisuus.
torstai 1. huhtikuuta 2010
Oireita vai ei?
Zoladex laitettiin jarruttamaan omaa hormonitoimintaa maanantaina. Nyt tunnustelen olenko luulotautinen vai onko mulla oikeasti vaihdevuosi-oireita... Eilen hikoilin kainalot märkinä ja välillä oli lievää kuumotuksen tunnetta. Muuten olo on ihan normaali. Kapselin pistoskohta on hieman kipeä ja mahaa koristaa mustelma. Muuten kaikki on tähän asti ollut helppoa. Jännityksellä odotan, mitä tuleman pitää.
Lähetin pari päivää sitten tarkentavia kysymyksiä klinikalle ja vastaus s-postiini tuli heti seuraavana päivänä. Hoitsu selitti asiat juurta jaksaen ja sävy oli hyvin positiivinen. Hyvää palvelua! Tänään jään lomalle ja yritän renotua parhaani mukaan. Lomalta palattuani aloitan Puregonin piikityksen. Jännitys tiivistyy... kuukauden päästä tähän aikaan hoito on kokonaisuudessaan läpi käyty - toivottavasti onnistuneesti. Ja sitten vasta jännäilläänkin!
On uskomatonta, miten ajatukset yrittää taas väkisin lipua turhan kauas tulevaisuuteen. En haluaisi toivoa turhia, enkä elätellä toiveita. Mutta silti on myönnettävä, että kävin eilen pitkästä aikaa kurkkaamassa "suljetun oven taakse". Arvaatte varmaan... se on meidän ylimääräinen makuuhuone. Huone, joka on ollut täysin poissa käytöstä koko sen ajan, kun olemme talossamme asuneet. Ovi on aina visusti kiinni, jotta heleän vihreäksi maalattu seinä ei muistuttaisi siitä, mitä meiltä puuttuu. Seisoin hetken oviaukossa ja katsoin kylmää, tyhjää huonetta. Asuisiko siellä joku vuoden päästä?
Lähetin pari päivää sitten tarkentavia kysymyksiä klinikalle ja vastaus s-postiini tuli heti seuraavana päivänä. Hoitsu selitti asiat juurta jaksaen ja sävy oli hyvin positiivinen. Hyvää palvelua! Tänään jään lomalle ja yritän renotua parhaani mukaan. Lomalta palattuani aloitan Puregonin piikityksen. Jännitys tiivistyy... kuukauden päästä tähän aikaan hoito on kokonaisuudessaan läpi käyty - toivottavasti onnistuneesti. Ja sitten vasta jännäilläänkin!
On uskomatonta, miten ajatukset yrittää taas väkisin lipua turhan kauas tulevaisuuteen. En haluaisi toivoa turhia, enkä elätellä toiveita. Mutta silti on myönnettävä, että kävin eilen pitkästä aikaa kurkkaamassa "suljetun oven taakse". Arvaatte varmaan... se on meidän ylimääräinen makuuhuone. Huone, joka on ollut täysin poissa käytöstä koko sen ajan, kun olemme talossamme asuneet. Ovi on aina visusti kiinni, jotta heleän vihreäksi maalattu seinä ei muistuttaisi siitä, mitä meiltä puuttuu. Seisoin hetken oviaukossa ja katsoin kylmää, tyhjää huonetta. Asuisiko siellä joku vuoden päästä?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)