Törmäsin blogeja läpi kahlatessani Project Maman blogiin, jossa on viime aikoina kiihkoiltu kommenttiboxit tulvilleen. Henkilöt nimeltä äidit joko a) valistavat kaikkitietävinä muita, b) jeesustelevat toisten valintojen kauheutta, c) korostavat omaa rentouttaan tai lapsentahtisuuttaan kasvattajina tai d) eivät tee mitään edellä mainituista, mutta sanovat joka tapauksessa painavan sanansa asiaan kuin asiaan.
Säikähdin. Kuinka kukaan uskaltaa pitää vauva- / äitiysblogia? Ja muutenkin, eikö kyse ole aika yksityisestä asiasta? En nyt tuomitse blogien kirjoittajia - luenhan niitä itsekin. Ihmettelen vain, kuinka blogaajat jaksavat kommenttiboxien riehuntaa. Toki, samaa ***kaa saa jokainen äiti vastaanottaa live-elämässäkin: neuvoja, ohjeita, suosituksia, pelottelua. Tutuilta ja ventovierailta.
Äitiys on ihmeellinen asia. Todellakin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Niinpä! Ilmiö oli havaittavissa jo siinä vaiheessa, kun siirtyi lapsettomuusblogista raskausblogiksi: uskomatonta paskaa kommentilootaan nimenomaan ryhmältä nimeltä äidit. On se hatunnoston arvoinen suoritus, jos äitiysblogia pystyy pitämän - mun hermoni eivät siihen tule riittämään.
VastaaPoistaJaa-a, mihinköhän gategoriaan sitä tippuukaan? :D
VastaaPoistaEhkä mun "äitiysblogi" on pääasiassa keskittynyt muihin asioihin kuin ihan siihen itseensä. Siis lähinnä mun pään sisäisiin terapioihin ja pohdintoihin. Asiaan täytyi tehdä poikkeus, ettei sattuisi Project Maman Katjan tapaista "kömmähdystä", että jostain sivulauseesta tehdään postauksen pääasia. Noh, jää nähtäväksi, miten bloggaajan käy :)
Millainen on ihminen/äiti, joka lähtee tuomitsemaan, arvostelemaan, kyseenalaistamaan toisen ihmisen/äidin ratkaisuja. Siis kun kyse on tosiaan kantoliina/rintareppu/kantoreppu-valinnoista. Ymmärtäisin vinkit tai näkemykset suuntaan tai toiseen - onhan kyse avoimesta ja julkisesta blogista. Mutta että ventovieraat lähtevät heittelemään kommentteja, ettei kirjoittaja halua lapsensa parasta jne. niin se on jo liikaa. Millaisia nämä tyypit oikeasti ovat?? Olenkohan tavannut tällaista täydellistä äitiä vielä livenä, tietämättäni? Huh huh.
VastaaPoistaÄitiys on todellakin ihmeellinen asia.. ja oon aivan samaa mieltä, että käsittämätöntä, miten suurella kiihkolla arvostellaan muita. Vielä vähemmän ymmärrän sitä nyt kun oon itse vihdoin äiti. Ennen äitiyttä osasin varmaan itsekin olla ajatuksissani ja kaikessa idealismissani hyvinkin kapeakatseinen, mutta kyllä nyt on kuvitelmat omien ajatusten erinomaisuudesta kyllä tehokkaasti karisseet. Vielä harmillisempaa tästä arvostelusta tekee se, että äidit ja tulevat äidit (ainakin tämä äiti tässä) on kyllä niin haavoittuvainen joukko.. Syyllisyys nostaa päätään muutenkin ihan turhaan, joten miksi vielä erityisesti syyllistää. Argh.
VastaaPoista..ja vielä perään pakko sanoa, että toivottavasti ite osaisi olla ajautumatta tähän "olen täydellinen äiti ja tiedän tarkalleen miten vauvaa kuuluu hoitaa"- kuvitelmaan.
Tsemppiä Muumi!
Huh, äitimaailma todella on pelottava. Naiset osaavat olla niin julmia toisilleen varsinkin, kun omat tunteet äitiyden suhteen ovat varmasti itse kullakin tuoreella äidillä hyvin herkässä. Luulen kyllä, että itsestään epävarmat ihmiset ovat niitä, jotka hyökkäävät heittämään ensimmäisen kiven muita kohti. Voisin kuvitella itse motkottavani selän takana jonkun toisen valinnoista silloin, kun oikeasti itsellä on paha olla ja elämä vähän kriisissä. Sen sai huomata lapsettomuushoitojen aikana. Ei ollut yksi kerta, kun selän takana miehen kanssa motkotimme toisten ihmisten vanhemmuudesta ja lapsenkasvatuksesta. En ole ylpeä siitä, mutta kukaan ei ole täydellinen. Ei edes ne jotka heittävät muita kohti sen ensimmäisen kiven eikä ne, jotka sitten haukkuvat toisia niina mikkosiksi. Kunpa vaan osaisi pysyä noiden arvostelukuvioiden ulkopuolella...
VastaaPoista